Julkaistu: 28.02.2015 13:42

Onko maallamme varaa vielä tyhmistyäkin?

  • HESARI. Etelän media on vaikeuksissa omasta syystään.

Etelän painettu media menettää koko ajan lukijoitaan, televisio-ohjelmahan ja menetti katsojista puolet. Osa siirtyy verkkoon tietorusinain poimintaan, mutta osa johonkin muuhun harrastukseen.

Apu ja Seura ovat 30 vuodessa kadottaneet 1,3 miljoonaa lukijaa kumpainenkin ja puolet levikistään. Niillä on verkossa erittäin vähän lukijoita,

Lehdet siirtyvät internetiin, verkkosuosikki Iltalehti kerää enää 368 000 lehtilukijaa, mutta kokonaissaaliiksi yhteensä kolme miljoonaa lukijaa ja kävijää.

Helsingin Sanomien koko lukijamäärä on enää 742 000 se on menettänyt puolet lukijoistaan. Helsingin Sanomilla on viikossa 1,3 miljoonaa verkkovierasta, mutta päivässä siis vain vajaa 200 000. Kokonaismenetys on yli puoli miljoonaa kontaktia.

Kriisi etelän mediassa on syvä.

Sen sijaan maakuntien päivälehdet ovat 2013–14 pitäneet tai jopa lisänneet lukijoitaan.

Etelän media kitisee

Lehdistö ei osannut, halunnut, viitsinyt ja välittänyt nähdä uuden median tuloa vaan eli kuin koko Suomi nyt, keräsi pikavoitot pois ja laiminlöi investoinnit uuteen, uuden oppimatta, lähti liian myöhään ostoksille ulkomaille, jätti tuotekehityksen ja huomisen päivän ongelmat sivuun.

Etelän sanomalehtimedian menestymättömyys ei johdu teknisestä kehityksestä vaan siitä, että lukijat ovat hylänneet ne kiinnostuksen puuttuessa. Aamulehdistö ei ole onnistunut uudistumaan, sen viihteellistymisprosessi epäonnistui. Se menetti lukijat kun se hylkäsi asiapalvelun, uutiset, syvällisyyden, läsnäolon ja laadun.

Sanomalehti on tiedostusväline, josta lukija odottaa löytävänsä välineet maailmansa kuvan muodostamiseen. Tietämys on pääasia, jota viihde, urheilu ja arkielämän tieto vain täydentävät. Nyt on käynyt toisinpäin. Tietämysaineisto ja asia on vähentynyt tilalle on tullut pätkäselostaminen ja kellojournalismi kun oma rooli on ymmärretty väärin ja alettu kopioida muita.

Etelän media muistuttaa yhä enemmän kaupallista sähköistä viestintää, jossa pintaraapiminen ohittaa syvällisyyden.

Maan johtava lehti keskittyy NATO-, TTIP- sopimuksen ja lännen unionismin ajamiseen niin yksipuolisella kiihkolla, että se unohtaa siinä oman alkuperäisen tehtävänsä ja käyttäytyy kuin viime vuosisadan puoluelehti. Laatukirjoittelusta on tullut asianajoa, se tympii lukeneempaa ja vanhempaa lukijakuntaa.

Nuorelle lukijalle tarjotaan reportaasin tilalle kivoja blogeja ja testejä, joissa hän voi kokeilla miten hän sijoittuu joutavuuden maailmankuvaan.

Etelän painettu media näkee, itse teeveessä epäonnistuttuaan, päävastustajakseen kilpailussa Yleisradion, jota se syyttää tunkeutumisesta joutavanpäiväisyyden kilpakenttään ja läsnäolosta netissä. Uutis- ja ajankohtaiskilpailua se ei moiti.

Kummallista, ruumis valittaa, että hautaa kaivetaan liian syväksi, mutta omassa kädessä oleva laadun elämänvesi ei maistu. Valtakunnan media haluaa niille kilpakentille, jossa kaupallinen televisio on jo menettänyt pääosan katsojistaan.

Tästä ymmärryspulasta seuraa yhä jatkuva lukijakato. YLE näyttää aloittavan saman virheen toiston siirtymällä asiaohjelmissa joutavia puhuviin ryhmäkeskusteluihin. Karmea virhe.

Pysähtynyt Suomi

Samaan aikaan amerikkalaistutkimus kertoo, että Suomen digitalisaatio- eli tietoyhteiskuntakehitys on ankarasti taantunut ja sijoitumme 50 kehittyneen maan joukossa sijalle 48. Suomi joka ylpeili vielä 15 vuotta sitten maailman sanomalehtiluvun kärkimaana ja komeili uuden tekniikan omaksumisen kärkimaana on pudonnut mutasarjaan, pysähtynyt.

Suomi alkaa aivokuolla.

Tilanne on vakava koska keskipolven henkinen lama vaikuttaa jo taloudessakin; pörssiyhtiöt takoivat 8 prosenttia suurempia voittoja, joista tänä keväänä jaettiin sijoittajille huimat 80 prosenttia nettotuloksesta. Näin ei ole tapahtunut koskaan aiemmin Helsingin pörssissä. Pörssin tulos nousi–ei liiketoiminnan kehittämisellä, vaan kuluja leikkaamalla, pääosin panemalla väkeä pihalle.

Yhtiöitä kutistetaan, niiden siten saavuttamat voitot pannaan taskuun. Tulevaisuuteen ei panosteta investointihalut laskevat ja tuotekehitykseen käytetään yhä vähemmän rahaa. Seuraava aalto; tuotantomallit muuttava robotiikka, esineiden ja palvelujen internet, 3D toistaminen: tämä rakenteet muuttava tuotantotalous jää nykytilanteessa käyttämättä Pohjolan Koreassa.

Sen sijaan, että toimisi uuden talouden puolesta elinkeinoelämä, tämä suuryritysten etujärjestö EK, pyytää vain verojen poistamista, tukiaisia ja julkisen alasajoa, julkisen talouspolitiikan munauksista pääarkkitehtina vastanneen toimitusjohtajansa Jyri Häkämiehen suulla.

Vanhat vuorineuvokset ja patruunat, isänmaan miehet, kierivät haudoissaan häpeästä näiden bonusjohtajien saamattomuuden vallitessa.

Hallitus keskittyy saattamaan lupaamiaan uudistuksia hautaan.

Kukaan ei katso peiliin.

 

Julkaistu: 17.03.2017 13:33
Multiple images

Kolmas itsenäisyystaistelu - Veli-Antti Savolainen

Ei elämää, vaan liike-elämää varten

Palkkoja pitää  alentaa lisää vaatii  elinkeinoelämä ampuessaan  kulutuskysymättömyydellä jäseniään jalkaan. Palkkojen  osuus brutto­kansantuotteesta laski 25 vuodessa 74 prosentista  60 prosenttiin,  suhteellisesti  laskien ostovoimaa on siis kadonnut  28 miljardia  markkinoilta.

Julkaistu: 14.03.2017 13:51

Suomen kilpailukyvyn lisääminen edellyttää osaamisresurssien tehokasta hyödyntämistä. Tällä hetkellä yli kuusikymmentä prosenttia ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista uusista maistereista ja diplomi-insinööreistä on naisia. Kuinka tämä näkyy yrityselämässä?