Jutut Iittala

Äidin ennustus toteutui

Valmentaja voi olla apuri, joka työntää ja ohjaa asiakasta oikeaan suuntaan, ajattelee Jorma Pesonen. Koivunrunko ei tosin hevillä liikahda.

Iittalalainen Jorma Pesonen havahtui joitakin vuosia miettimään, mitä hän oikeasti haluaa elämältään.

Pesosella oli hyvä työ kansainvälisen myyntiryhmän vetäjänä tukkukaupan alalla. Hänellä oli taustalla ravintolakokin ja elintarviketieteen maisterin paperit, mutta myynnin puolelle hän oli ikään kuin vain ajautunut.

Työt elintarvikealalla loppuivat.

– Itsetutkiskelun kautta huomasin, että nautin siitä, kun näen ihmisten oivalluksia. Työttömyyden aikana opiskelin itseni ammatilliseksi opettajaksi ja se vei eteenpäin, Pesonen kertoo.

– Pari vuotta sitten kuvasin itseäni niin, että olen kuin viritetyllä jousella oleva nuoli. Odotan vain, että löytyy se kohde, jota kohti minut ammutaan.

Hän halusi sukeltaa syvemmälle aiheeseen ja kouluttautui Luontaiset taipumukset -lisenssivalmentajaksi. Nyt hän on käynnistämässä omaa alan yritystään, joka aloitti virallisesti syyskuun alussa.

– Äiti sanoi minulle taaperona, että sinusta tulee isona pappi tai joku saarnaaja. Nyt minusta tuli omanlaiseni saarnaaja, Pesonen naurahtaa.

Pesonen haluaa tehdä valmennuksia yrityksille ja työyhteisöille, mutta myös että yksilöille ja ryhmille.

– Me olemme jokainen kokoelma erilaisia vahvuuksia. Isoimpia ongelmia kaikessa elämässä tuottaa se, että emme tunne itseämme riittävän hyvin ja toisaalta emme ymmärrä sitä, miten erilaisia oikeasti olemme. Ristiriidat ihmisten välillä syntyvät usein siitä, ettei erilaisuutta ymmärretä eikä osata ottaa voimavaraksi, Pesonen paukuttaa.

Hänen mukaansa erilaisuudesta voidaan tehdä valmennuksen kautta voimavara.

– 1+1 ei ole enää 2, vaan voi olla 5. Se ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan se on matka lähtöpisteestä siihen, mitä halutaan olla valmennustapahtuman jälkeen.

– Ihmisillä on mukamas niin kiire, ettei ole tarkkaa suuntaa, minne ollaan menossa. Kun suunta on epämääräinen, on myöskin epämääräinen ympäristö, missä sitä toteutetaan, hän sanoo.

Hän ottaa klassisen esimerkin: jos ihminen ajattelee tilannettaan puolen vuoden päähän, mitkä kolme asiaa estävät saavuttamasta sen, että hän olisi onnellisempi silloin kuin nyt.

– Kuinka moni meistä pysähtyy ajattelemaan tällaista? Kuka minä olen puolen vuoden päästä, kun harva meistä tietää, kuka on viikon päästä, Pesonen puntaroi.

Kaikki lähtee päivittäisistä pienistä tietoisista päätöksistä. Tästä on tullut myös epävirallinen lentävä lause Saavuttajat-ryhmälle, jonka Pesonen on perustanut Facebookiin. Hän myös kirjoittaa Saavuttajat-blogia verkkoon.

– Meidän pitäisi ottaa enemmän vastuu omista ajatuksistamme, eikä luovuttaa sitä muille. Me luovutetaan se liian helposti.

Uraansa aloittavan valmentajan mielestä keskustelu työn ja muun elämän tasapainosta on vinksahtanut.

– Työ ja arki muodostaa sen tasapainon. Kun ollaan huolissaan, että työ menee kotiin, niin myös työ tulee kotiin. Miten muuten selitettäisiin, että ihmisillä on työpisteillään kuvia läheisistä tai lasten tekemiä piirustuksia, hän kysyy.

– Jos ihminen käy läpi henkilökohtaista tragediaa, esimerkiksi vaikeaa avioeroa, hän ei varmasti pysty toimimaan työssä täydellä teholla, vaikka yrityselämä odottaa sitä.

Pesonen peräänkuuluttaa pehmeiden arvojen merkitystä työelämässä. Niiden vaikutus näkyy myös raaoissa numeroissa.

Sanojensa tueksi hän ottaa Gallup-yhtiön maailmanlaajuisen tutkimuksen työn tilasta: sen mukaan yli 80 prosenttia työntekijöistä ei koe olevansa sitoutunut työnantajaansa.

– Pelkästään Yhdysvalloissa työhön sitoutumattomat ihmiset aikaansaavat useamman sadan miljardin toteutumattoman työtehon, Pesonen kuuluttaa.

– Katsoin, että Hämeen alueella on reilut 5000 yritystä. Kuinkahan monessa niistä pelkästään työpaikan tuottavuutta ja henkeä pystyttäisiin parantamaan pienellä pehmeiden arvojen mukaan ottamisella? Ne ovat isoja rahoja, mutta niistä ei yleensä puhuta. Pehmeillä arvoilla on jumalattoman iso merkitys!

Hänen mukaansa nykyiset sukupolvet kaipaavat töissä valmentavaa, ihmislähtöistä johtamista. Pesonen kertoo omaksuneensa itse aiemmassa pestissään palvelevan esimiehen asenteen, jossa hänen tehtävänään oli poistaa tiimiltään tuloksen tekemisen esteet.

Samalla hän harmittelee, ettei suomen kielessä ole hyvää erottelevaa sanaa englannin termeille management” ja ”leadership”. Ne molemmat suomennetaan johtamiseksi, vaikka kyse on hieman eri asiasta.

– Suomi on edelleen management by perkele -yhteiskunta, mutta on siirtymässä hiljalleen leadershipiin. Sillä matkalla valmentaja olisi todella hyvä työkalu.

Pesosen mukaan valmentaja tuo tilaisuuteen kysymyksiä ja työkaluja, mutta on täysin valmennettavasta kiinni, mitä hän haluaa siitä ottaa ja miten niitä käyttää.

Hän on valmis kohtaamaan myös yritys- ja mentaalivalmennukseen liitetyn kritiikin.

– Ymmärrän sen ajatuksen, että se on huuhaata, jos et ole koskaan haastanut itseäsi pohtimaan elämääsi ja siinä olevia haastavia ja vaikeitakin kysymyksiä, Pesonen muotoilee.

Hän painottaa ja korostaa, että valmennus on eri asia kuin minkäänlainen terapia. Sitä ei ruveta antamaan, vaan se kuuluu ammattilaisille.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31