Jutut

Ainutkertainen muisteluiden ilta

Huhtikuussa – sata vuotta sitten, sodan ja taisteluiden lähestymisestä viestivät Hämeenlinnaan ja Luolajan kylään kuuluneet tykistön kumu ja kylän läpi kohti itää vyöryneiden, itää kohti pakenevien punaisten joukot ja lisäksi naisia, lapsia, vanhuksia. Muutamien päivien aikana kylän läpi matkasi tuhansia ihmisiä. Taloista, lähinnä mäkitupalaisten mökeistä alkoi kadota väki pelätessään maihin nousseiden saksalaisten ja punaisten yhteenottoa. Metsissä piileskelleillä miehillä uhkana olivat lisäksi punaisten värvääjät ja pakko-otot.

Huhtikuun alkupuoliskolla olivat saksalaiset tykistöineen vallanneet Helsingin, 26.4. jo aamun tunteina Janakkalan kirkonkylän ja kääntyneet kohti Hämeenlinnaa, jonne hyökkäsivät iltapäivällä kahdelta suunnalta. Punakaarti vastasi asemistaan Hattelmalanharjun ja Vanajaveden välisestä maastosta, ja ehti ampua tykillä seitsemäntoista hutia ennen saksalaisten täysosumaa, joka heille merkitsi esteetöntä pääsyä Myllymäkeen. Punaisten joukosta kaatui kolme, joista kaksi naisia.

Jo illansuussa saksalaiset kaivoivat poteroita ja rakensivat varmistuslinjoja Luolajassa.

Puolilta öin 26.4. puhjennut kahakka oli ohi aamunkoitteessa. Yöllisessä taistelussa estivät saksalaiset punakaartia avaamasta pakoreittiä idän suuntaan.

Punakaartista kaatui viisi miestä ja ammuttiin Ojala-niminen mies ilmiannon perusteella, saksalaisista haavoittui muutama.

Kylään vajaaksi viikoksi asettautuneet saksalaiset sotilaat pystyttivät paikalle kenttäkeittiönsä ja haravoivat metsistä yksittäisiä, punaisten joukoista paenneita kooten heitä nykyisen 10-tien läheisyydessä sijainneeseen Lassilan latoon odottamaan tuomiotaan.

Aikalaisten kuvauksissa saksalaisten armeijaa on kuvattu kurinalaiseksi, heidän toimintaansa on sanottu jotakuinkin asialliseksi huolimatta vankien teloittamisesta – he tekivät työtä, johon heidät oli käsketty.

 

Parin tunnin mittaiselle kävelykierrokselle osallistuneiden määrä yllätti järjestäjät moninkertaisesti, mukana oli lähes 150 kylän kohtalokkaista, sadan vuoden takaisista tapahtumista kiinnostunutta.

– Retkellä tuli valaistusta paikallishistoriaan, miten ja missä täällä pienessä kylätaajamassa elettiin arkea, kauppojakin oli kaksi. Erityisesti nousivat esiin kevään 1918 tapahtumat, sanaili kahvikupposen ääressä Erkki Niskanen.

– Retken juontaneelle Markku Seppälälle siitä kiitokset. Yhteisöllisen retken jälkeen oli osallistujille järjestetty kahvitilaisuus ja näyttely kuin piste iin päälle.

Jo vuosikymmeniä Luolajassa asunut Niskanen totesi tuntevansa kylän historiaa suhteellisen hyvin, mutta illan mittaan hänellekin nousi esiin uusia, mielenkiintoisia tietoja. Kävelyretken lisäksi avasivat tapahtumien taustoja Markku Seppälän ja paikan historiaan niin ikään paneutuneen Antti Kautiaisen kokoama näyttely Sisälähetysseuran rukoushuoneella.

Luolajan kylän asujaimisto muodostui pääasiassa mäkitupalaisista ja monen alan käsityöläisistä, heidän joukossaan oli suutareita, räätäleitä ja mäkitupalaisia. Taidoistaan tunnettuja olivat erityisesti kivenhakkaajat. Heidän tiedetään hakanneen muistokiven Luolajan kahakassa punaisten joukosta kaatuneiden viiden miehen haudalle Luolajan pellolla. Kivi hävisi vuonna 1923 järjestetyn uusjaon jälkeen, kunnes löytyi vuonna 1986 muiden etsintöjen yhteydessä Munakkaan järvestä, mutta on edelleen sieltä nostamatta.

Jutun teksti perustuu Markku Seppälän muistiinpanoihin ja hänen kävelyretkellä esittämiinsä tietoihin.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31