Jutut

Antiikin aitous haaste ammattilaisellekin

Antiikin todistaminen alkuperäiseksi voi vaatia asiantuntijalta silmää ja etenkin tietoja. Kokemus ja varsinkin oikean tiedon löytäminen ovat niitä apuja, joilla antiikkiesine voidaan todistaa aidoksi tai väärennökseksi. Netissä on valtavasti tietoa, mutta sen etsiminen vaatii kokemusta.

Turengin Huutokauppakeskuksen asiantuntija Joni Lehtinen on tutkinut antiikkia vuosikaudet netin kautta.

– Väärennöksiä on aika paljon. Aidoissa esineissä yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä, koska aikanaan esineiden valmistamiseen käytettiin runsaasti aikaa. Esimerkiksi hyvin yleisesti väärennettyjen Natsi-Saksan merkeissä jokainen kotkan sulka näkyy yksityiskohtaisesti, vaikka itse merkki olisi kulunut. Väärennöksien tekoon ei ole käytetty aikaa, joten työn jälki on hutiloidumpaa.

Netistä löytyy kuvia aidoista ja epäaidoista kuvia, joita kannattaa tutkia.

– Aidotkaan esineet eivät ole välttämättä samanlaisia, mutta vuosien myötä syntyy jonkinlainen tuntuma. Netissä on paljon tietoa, mutta oikean tiedon yhdistämisen taito on tärkeää. Netissä pitää tietää mitä etsiä. Jonkinlainen pieni visio mahdollisesta valmistajasta tai muusta yksityiskohdasta pitää olla, jotta etsijä pääsee oikeille tiedonlähteille. Jos esineestä ja sen käyttötarkoituksesta ei ole mitään tietoa, on nollatasolta aika hankala lähteä etsimään tietoja.

Aikalaiskopiokin voi käydä aidosta. Lehtisen mukaan etenkin 1700- ja 1800-lukujen kuuluisien taiteilijoiden teokset voivat tuottaa päänvaivaa.

– Esimerkiksi Rembrandtilla oli omat oppilaansa, jotka vastaavat tyyliltään ja pensselin otteiltaan aitoja mestarin teoksia. Koska kyse on aikalaisten maalaamista teoksista, kankaat, värit ja kehykset vastaavat tuona aikakautena käytettyjä materiaaleja, minkä takia aikalaiskopioiden erottaminen voi olla hyvin vaikeaa. Luultavasti maailman museoissa on väärennettyjä teoksia.

Huonekaluja Lehtinen uskoo väärennetyn hyvin vähän.

– Antiikkihuonekalut ovat niin taidokasta puusepäntaitoa, ettei väärennöksiä edes pystyisi kovin moni tekemään. Ne puusepät jotka taidokkaaseen työhön kykenevät, tekevät sitä omalla nimellään. Ammattimiehen ei ole mitään järkeä vaarantaa mainettaan.

– Myös lasitaiteeseen pätee sama asia. Tunnen puhaltajia ja heidän ammattiylpeytensä on sitä luokkaa, ettei heillä tule mieleen väärentää mitään. He haluavat tehdä omalla nimellään, koska osaavat hommansa.

Vanhat hinnat eivät välttämättä enää päde. Lehtisen mukaan pettymyksiä tulee etenkin uusvanhan esineistön suhteen

– Markka-aikana on jostakin esineestä saatettu maksaa 20 000 markkaa, mutta tänä päivänä esine on 100–200 euron arvoinen. Ennen antiikkia tuotiin Suomeen aika vähän ja nyt saatavuus on helpottunut, mikä vuoksi esineestä ei enää kukaan suostu maksamaan muutamaa sataa euroa enempää. Lisäksi esineiden hinnat ovat nykyisin esillä netissä, jossa ne ovat kaikkien verrattavissa, eikä yli- tai alihintoja enää makseta. Kun hinnoista ei oikein tiedetty, saattoi hintapiikkejä ole kumpaankin suuntaan. Uusvanhaa tuotantoa on valmistettu esimerkiksi 1950-luvulla, eikä tuolloin ostettu uustuotantoa oleva esine ole välttämättä arvokas. Tässä suhteessa tulee joskus ihmisille pettymyksiä.

Asiasanat

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31