Jutut

Asiaa lainsäädännöstä: Halkaistaanko pilkku vai muokataanko sitä viilalla?

Oikeudellisissa asioissa pyritään viestinnän ja ilmaisujen tarkkuuteen, jotta asioiden tulkinnasta ei tulisi epäselvyyttä. Kuva: Muu
Oikeudellisissa asioissa pyritään viestinnän ja ilmaisujen tarkkuuteen, jotta asioiden tulkinnasta ei tulisi epäselvyyttä.

Kielellisestä ilmaisusta

Minua ja varmasti kaikkia muitakin ammattikuntani edustajia on joskus syytetty ns. pilkun viilaamisesta. Kun pilkun paikka voi joskus muuttaa lauseen merkityksen, on pikkutarkkuus usein perusteltua oikeudellisia asiakirjoja laadittaessa tai niitä muutettaessa. Yksi asiakas antoi tästä kauan sitten esimerkkinä lauseen ”Armoa ei Siperiaan”. Lause voi olla ”Armoa, ei Siperiaan”, mutta myös ”Armoa ei, Siperiaan”. Lauseen merkitys voi siten olennaisesti muuttua pilkun paikan muuttuessa. Kyseinen henkilö oli ammatiltaan äidinkielen opettaja ja tuolloin käyty keskustelu kielellisen ilmaisun tarkkuuden merkityksestä on edelleen muistissa.

Viestinnän ymmärtämisestä

Kielen moninaisuus on elämän rikkaus, mutta joskus myös haaste.

Ymmärretäänkö kirjoittamamme viesti siten, kuten se on tarkoitettu ymmärrettäväksi, vai jollain muulla tavoin? Ymmärretäänkö puhumamme asiat samalla tavoin kuin olemme tarkoittaneet ne ymmärrettäväksi? Voiko joku ymmärtää puhumamme asiat tai viestimme toisin kuin olemme tarkoittaneet? Miten varmistamme sen, että puhumamme asiat tai muut viestimme ymmärretään oikein, siis tavalla jolla ne on tarkoitettu ymmärrettäväksi?

Henkilöiden samaan aikaan läsnä ollessa voidaan havainnoida keskustelukumppania ja sen perusteella tehdä arvioita, onko sanomamme ymmärretty oikein. Muussa viestinnässä asia on hankalampaa. Ainoa keino lienee olla yhteydessä viestin saajaan myös muulla tavoin ja siinä yhteydessä varmistaa, että lähetetty viesti on ymmärretty tarkoitetulla tavalla.

Ongelmien minimointi oikeudellisissa asioissa

Yksityiskohtainen viestintä on edellä esitetyn mukaisesti välillä hyvin haasteellista. Siitä tulee vielä haasteellisempaa jos on aihetta olettaa, että lukija tai kuulija voi myös haluta ymmärtää viestin toisin kun lähettäjä on sen tarkoittanut.

Yksityishenkilöiden viestintä on useimmiten suullista ja jos jotain on laitettu kirjalliseen muotoon niin viestinnän kirjallinen muoto on hyvin suppea. Suullisen viestinnän sisältöä on ristiriitatilanteessa vaikea tai mahdoton näyttää toteen. Kirjallisen viestinnän suppeus voi aiheuttaa tulkintaongelmia tai epäselvyyksiä viestinnän tarkoituksesta.

Edellä kuvattuja viestinnän ongelmia voi minimoida ottamalla ainakin oikeudellisissa asioissa asiaan avuksi tai asiaa hoitamaan oikeudellista viestintää ja oikeudellisia asiakirjoja työkseen laativan henkilön.

Digitaalinen palvelu oikeudellisissa asioissa

Yhteiskuntamme pyrkii monin eri tavoin laajentamaan sähköisen palvelun sisältöä ja laajuutta. Tavoitteena on luonnollisesti taloudellinen ja toiminnallinen tehokkuus. Tavoitteet saavutetaan jossain vaiheessa jollain tasolla, mutta kaikkea ei voi sähköistää. Myöskään kaikkea palvelutuotantoa ei voi siirtää koneiden hoidettavaksi. Sähköisten palveluiden ja automaation kehitys oikeudellisessa palvelutuotannossa on aivan alkutaipaleella.

Digitalisaatio tulee olennaisesti muuttamaan viestinnän ja palvelutuotannon sellaisilla oikeuden osa-alueilla, joissa ei ole viestintää tai viestintä on niin suppeaa että sen voi ymmärtää vain yhdellä tavalla. Muilla alueilla tarvitaan jatkossakin ihminen osaksi oikeudellista toimintaa ja käytettävissä olevien palveluiden tuottajana.

Pikkutarkkuuteen pyritään siis aina siksi, että ei jäisi perusteltua aihetta riidellä, ei siksi että haluttaisiin tehdä asia hankalaksi.

 

Kimmo Koskentausta

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen asianajaja.

Menoinfo