Jutut

DC-3

Koskelan keittiöremontti oli siinä vaiheessa, että tarvittiin puhallin kuivattamaan kostumaan päässeitä rakenteita. Hän oli vuokrannut vanhan DC-3:n moottorin netistä, ja ikkunasta näimme, että se oli nyt tulossa.

Koskela ja minä menimme pihalle. Harmaa avolava-Nissan oli pysähtynyt purkujätesiirtolavan viereen. Autosta nousi parimetrinen mies, jolla oli buutsit ja farkut ja pilottitakki ja kommandopipo. Hänen käsivartensa näyttivät paksummilta kuin reiteni.

Kun mies oikaisi selkänsä, huomasin hänen pensasmaiset mustat pulisonkinsa ja paksut punakat poskensa. Tuttu mies viime kesältä.

Mieskin tunnisti meidät.

– Samat pällit jotka teloi mun jäteautoani Jukolassa! Löysittekö te sen keppinne?

– Ei se meidän ollut, korjasin. – Se oli Marskin keppi.

– Onko sulla se lentokonemoottori? Koskela tivasi.

– DC-kolmosen moottori löytyy kyllä, mies sanoi ja loikkasi yllättävän ketterästi Nissanin lavalle. Auto kallistui, mutta pysyi sentään pystyssä.

Lavalla oli ruosteinen möykky, josta saattoi hyvällä tahdolla erottaa moottorin piirteitä. Lentokonemoottoria se ei kyllä ollut nähnytkään.

Mies nosti möykyn syliinsä kuin se olisi styroksia ja jysäytti sen pihajäätikölle Koskelan ja minun jalkojen juureen. Hypähdin vaistomaisesti taaksepäin.

– Toi ei näytä lentokonemoottorilta, Koskela sanoi.

– Ei se olekaan. Se on Datsun DC-kolmosen moottori vuodelta viiskytkaks. Nissan teki silloin koe-erän sporttiautoa kolkytluvun Road Starinsa pohjalta. Ihan kivan näköinen peli, mitä oon kuvissa nähnyt, mutta ei mennyt kaupaksi. Näytti jo valmiiksi vanhalta.

– Ilmoituksessa luvattiin, että moottori toimii.

– Hyvin se on toiminut kesämökin laiturin painona. Ei ole laituri lähtenyt kovillakaan kevättulvilla mihinkään.

Mies hyppäsi lavalta maahan ja ojensi kätensä kohti Koskelaa.

– Kolmestasadastahan me sovittiin. Samaan hintaan saat pitää tota niin kauan kuin haluut. Eikä tartte palauttaa senkään jälkeen.

Koskela kaivoi rahat lompakostaan, muisti sitten:

– Sulla piti olla lentobensaa.

– Hyvä kun muistit, mies sanoi. Hän koukkasi Nissanin lavalta hölskyvän punaisen muovikanisterin ja laski sen moottorin viereen maahan. – Viiskymppiä.

– Mitä sä Koskela teet lentobensalla? minä ihmettelin. – Eihän sulla ole lentokoneen moottoriakaan!

– Kaupat oli jo sovittu, jätekuski sanoi ja nappasi Koskelan näpeistä viisikymppisen. – Se on moro!

Kun Nissan lähti pihasta, kysyin Koskelalta:

– Haetaanko konevuokraamosta puhallin?

Koskela katsoi surullista moottorimötikkää ja laihtunutta lompakkoaan. Huokasi:

– Haetaan vaan. On mulla vielä sen verran.

Haimme kaksi. Retuutimme yhden puhaltimen kellariin ja toisen makuuhuoneen jäljellä olevalle lattialle, ja Koskela pani ne puhaltamaan.

Paljon muuta ei voisi tehdä ennen kuin rakenteet olisivat kuivuneet.

– Tuu huomenna uudestaan, Koskela sanoi. – Katotaan, mikä on tilanne.

Lupasin tulla.

 

Jatkuu toukokuussa…

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31