Jutut

Kolumni: ”Etköhän sä nyt liioittele, oot varmaan käsittänyt jotain ihan väärin”

Mari Monto Kuva: Muu

Näin vastasi läheiseni, kun aikanaan kerroin, että silloinen avopuolisoni oli pahoinpidellyt minut. Siinä hetkessä tuntui kuin olisin saanut uudelleen turpaani. Tunne siitä, että kokemani kyseenalaistaa sellainenkin ihminen, johon luotin täysin, oli musertava.

Muutamaa päivää aikaisemmin olin itkuisena ensiavussa ruhjeineni, ja huonoa suomea puhunut lääkäri lähetti minut kotiin – siihen pahoinpitelijän kanssa yhteiseen – kera lausunnon, jossa todettiin, että oireet voivat viitata pahaan ihottumaan! Onneksi jaksoin jatkaa työterveyslääkärille, joka tutkittuaan kirjasi mustelmat, ruhjeet ja kuhmut ja myös kuvaukseni niiden synnystä.

Lausunto oli olennainen siinä vaiheessa, kun asia eteni viranomaiskäsittelyyn. Tosin siihen maailman aikaan poliisi erittäin vahvasti painosti minua asianomistajana suostumaan asian sovitteluun, ”ettei turhaan tule hankaluuksia kenellekään”. Rikosuhripäivystyksen neuvojaa on kiittäminen siitä, että osasin valmistautua olemaan suostumatta. Todellakin tarvitsin tulevissa taisteluissa tuekseni tuon tuomion, lääkärintodistukset ja kuvioita tuntevan asianajajan ennen kuin häirintä, uhkailu ja kiusanteko vuosien myötä loppui.

 

Pelko ja häpeä, luottamuksen menettäminen ja kokemus epäonnistumisesta elämän perusasioissa sellaisinaan jo riittävät painamaan kumaraan suorimmankin selän. Sen päälle ei toivoisi kenellekään lisätaakkaa siitä, että pitää vakuutella ulkopuolisia kokemuksen aitoudesta. Tai vastata kysymyksiin siitä, millä tavalla on ärsyttänyt sitä pahoinpitelijää. Tai onko ylireagointia soittaa poliisit paikalle, kun kuitenkin itse pääsee juoksemaan vielä karkuun.

Kun joku ystäväsi, tuttavasi tai sukulaisesi kertoo kokemastaan väkivallasta, kuuntele. Älä koita selittää tapahtunutta pois. Älä vähättele. Kuuntele ja kerro, että umpikujan sijaan tarjolla on ratkaisuja. Vaikeneminen ei ole ratkaisu, se on osa ongelmaa.

 

Kuvittelen, että Suomessa tilanne on ainakin vähän parantunut, kun näistä(kin) asioista ovat yhä useammat rohkaistuneet puhumaan ääneen. Lähisuhdeväkivalta ei ole enää asianomistajarikos – onneksi! Todellakin haluan uskoa, että yksikään lääkäri ei enää kohtele väkivallan uhria kokemallani tavalla.

Olen ikuisesti kiitollinen niille auttajille, jotka tarjoavat vertaistukiryhmissä ja puhelin- ja nettipalveluissa apua ja tukea akuuteissa tilanteissa, sillä hädän hetkellä sitä on todella yksin ja hukassa. Ja juuri silloin pitäisi pystyä olemaan jämäkkä ja looginen ja tehdä järkeviä ratkaisuja, jotta jatkossa asiat eivät ole vielä enemmän solmussa.

 

Hämeenlinnaankin saatiin lopulta turvakoti viime kesänä. Ikävä kyllä se on osoittanut seudulla tarpeellisuutensa. Eihän kukaan sinun läheltäsi joudu tilanteeseen, jossa turvallista joulua on etsittävä sieltä? Eletään niin, ettei kenenkään tarvitse pelätä ja otetaan tosissamme ne, jotka puoleemme kääntyvät.

Rauhallista ja turvallista joulua jokaiseen kotiin, ja kiitos menneestä kolumnieni lukijoille. Tulkoon hyvä vuosi 2019!

Katso päiväkohtaisia uutisia

tammikuu 2019
ma ti ke to pe la su
« joulu    
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031