Jutut

Fillarin selässä siiloille

Minne sinä johdattaisit vieraspaikkakuntalaisen Hämeenlinnassa?

Heitin kysymyksen muutamalle paikkakuntalaiselle tänä keväänä, sillä halusin tutustua uuteen työkaupunkiini heti kesäpestin alkajaisiksi.

Paljasjalkaisena, tai -konttisena, kuten meillä päin sanotaan, raumalaisena koko Kanta-Häme oli minulle uppo-outoa seutua.

Vinkkien johdattelemana laadin listan paikoista, joissa olisi ainakin käytävä.

 

Etukäteen löyhästi suunniteltu fillariretki osoittautui hyväksi tavaksi ottaa keskusta haltuun.

Päätin liikkua pyörällä, sillä karttaa tutkailtuani totesin etäisyyksien olevan siihen sopivan lyhyitä. Jälkihuomiona totean, että kyllä niitä kilometrejä kertyi, vaikka kohteita ei ihan kymmentä ollutkaan.

Vinkki! Jos käytössäsi ei ole polkupyörää, lainaa fillari Palvelupiste Kastellista. 20 euron panttia vastaan saa käyttöönsä kekseliäästi esimerkiksi mankeliksi, vispiläksi tai sotkimeksi nimetyn Jopon. Jos taas haluat liikkua jalan, skippaa viimeinen kohde.

Monelle tulee Hämeenlinnasta ensimmäiseksi mieleen Hämeen Linna. Otin itsekin jo Tampereen suunnalta saapuvan junan ikkunasta näkyneen Linnan suunnaksi heti rautatieasemalle saavuttuani.

Linnassa suunnistin kartta kädessäni valkoisesta kuninkaansalista pimeään kukkotorniin. Kapusin kapeita portaita, kumartelin matalista oviaukoista. Välillä pää oli pyörällä, joten valoa tulvivat ikkunat olivat paikallaan; niistä avautuvista näkymistä oli hyvä tarkistaa, missä päin linnaa liikkuu.

Menomatkalla pysähdyin hetkeksi ihastelemaan Vanajaveden rantaa. Poikkesin myös ekstempore taidemuseossa, joka on marraskuuhun asti täynnä 1960- ja 1970-lukujen modernismia edustavaa taidetta. Kannatti.

Linnasta jatkoin matkaani torille.

Kotikaupungissani Raumalla torilla juodaan pystökaffetta aamutuimaan, ja kysyinkin jäätelömyyjältä toiveikkaasti paikallisista toritraditioista. Hän ei ollut kuullut moisista, joten tyydyin jäätelöön.

Viereinen Hämeenlinnan kirkko oli valkoisuudessaan mahtava näky. Puhtaita seiniä ja kattoa eivät koristaneet maalaukset. Yksinkertaisuus on virkistävää.

Minulla kävi hyvä tuuri, sillä satuin kirkkoon hetkellä, jona kanttori treenasi urkuja.

Kaupungin kaunein paikka löytyi yllättäen kolmen kilometrin päästä rautatieasemalta.

Vaikka Kantolan teollisuusalueelle tihkusateessa polkiessani ehdin jo epäillä lähtöäni, viljasiilojen avautuessa eteeni olin vakuuttunut.

Valtavista muraaleista löytyy kasapäin kuvia somekanavista. Lisäsin omani jonon jatkoksi ja totesin, etteivät valokuvat tee oikeutta Guido van Heltenin taiteelle. Australialaisen luomukset on todistettava omin silmin.

Asiasanat

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31