Jutut

Ihmeellistä kemiaa

Heli Karttunen

Vaikuttaa siltä, että näinä yltäkylläisyyden aikoina ruoanlaitto kiinnostaa enemmän kuin koskaan.

Joillekin ruokaan liittyy muistoja, jotkut taas nauttivat uusien reseptien kokeilusta ja kaikenlaisesta ruoanlaittoon liittyvästä hifistelystä. Tuhannen euron grillauslaitteet, eksoottiset erikoiskahvit ja vaahdotettua maitoa suoltavat koneet ovat useille jo arkipäivää.

Monille ruoanlaitto on harrastus, joillekin jopa elämän sisältö. Jotkut jopa jaksavat vaivata pastansa omasta taikinasta, vaikka useat huppukokit ovat sanoneet, että spagettien teko kannattaa jättää sellaisille, jotka sen osaavat.

 

Itse kuulun siihen porukkaan, joka ei kokkailusta nauti, vaan se on vain yksi elämän välttämättömyyksistä, vähän niin kuin pyykinpesu. Ja kun lapsella on nälkä, jännittäviin kokeiluihin tai yritykseen ja erehdykseen ei edes ole aikaa. On tuotettava luotettavaa perusmättöä, joka maistuu ja täyttää tehtävänsä.

Sallitaanko tänä päivänä enää perusmättöä? Pitääkö tässä tuntea huonoa omatuntoa, jos pöydässä on päivästä toiseen vain perinteistä suomalaista kotiruokaa ja ehkä satunnaisesti jotakin vähän eksoottisempaa?

 

Jos aikakauslehteen on koottu reseptit kuukauden jokaiselle päivälle, on ongelmana se, että näistä ohjeista ehkä pari on sellaista, joita lapsiperheessä voi tai ylipäänsä kannattaa kokeilla.

Osa sisältää yleensä niin monimutkaisia ainesosia, että ne menevät tällaiselta tavalliselta arkikokkaajalta täysin ohitse. Ihmeteltävän monessa reseptissä esiintyy mausteita, yrttejä tai lihakimpaleita, joiden käyttötarkoituksesta minulla ei ole aavistustakaan – saatikka että osaisin niistä jotain valmistaa.

Kovin erikoisen makuiset ruoat saattavat myös lapsen lautaselta päätyä suoraan hävikkiin – ja sitähän me emme tänä päivänä halua?

 

Ruoanlaittohan on periaatteessa ihan yksinkertaista kemiaa. Oikeat ainesosat täytyy osata yhdistää ja kypsentää oikealla tavalla – ihan helppoa!

Näin se ei kuitenkaan käytännössä mene ainakaan omalta osaltani.

Jätän siis suosiolla kaikki vähänkään haastavammat reseptit sikseen ja keskityn vain helppoon ja yksinkertaiseen.

Helpossa ja yksinkertaisessa ruoassa on myös se mukava puoli, että usein raaka-aineiden maku pääsee sitä paremmin esiin, mitä vähemmän ruoassa on mausteita. Esimerkiksi hyvän perunan herkullisuuden oivalsin jo vuosia sitten.

Joskus olisi ihan kiva, jos nämä kuukauden ruokaohjeet olisivat ihan oikeasti toteutettavissa, muitta se ei kai ole tarkoituskaan, vai onko? Oma painajaisensa on sekin, että ruuan pitäisi kaiken lisäksi olla vielä terveellistä. Stressin puolelle menee.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31