Jutut Hämeenlinna

Jaana Ahlholm on menettänyt kaikki tärkeät läheisensä – ”Menettämisen pelon kanssa oppii elämään, ja elämälle täytyy pitää ovet avoinna”

Jaana Ahlholm on menettänyt kaikki tärkeät läheisensä. Siitä huolimatta hän suhtautuu elämään ainutlaatuisena lahjana.
Jaana Ahlholm katsoo tulevaisuuteen luottavaisena, vaikka elämä on tuonutkin paljon surua. Ahlholm on innoissaan dokumenttiprojektista, jossa mukana on erilaisia kovia kokeneita naisia, jotka kertovat oman tarinansa. Kuva: Tuulia Viitanen
Jaana Ahlholm on menettänyt kaikki tärkeät läheisensä. Siitä huolimatta hän suhtautuu elämään ainutlaatuisena lahjana.

Usein ihmisten elämässä tapahtuu mullistuksia seitsemän vuoden välein. Hämeenlinnalaisella Jaana Ahlholmilla sykli on huomattavasti lyhyempi, sillä neljän vuoden välein rytisee.

Ahlholm on menettänyt useita läheisiään. Ensin kuoli äiti syöpään, siitä neljän kuukauden kuluttua aviomies melanoomaan. 27-vuotias Ahlholm jäi yksin 2-vuotiaan lapsen, kahden koiran, kissan ja juuri rakennetun omakotitalon kanssa.

Neljän vuoden päästä menehtyi isä ja nyt pari kuukautta sitten paras ystävä.

– Aina on joku suruprosessi käynnissä, Ahlholm sanoo silmät kostuen.

Ahlholm on useasti pohtinut, koska suru-uutiset loppuvat. Moni tuttu on myös tokaissut, että eiköhän yhdelle ihmiselle ole annettu jo tarpeeksi kannettavaa.

Vertaistukea

Ahlholm haluaa avata omaa elämäänsä, jotta voisi olla apuna toisille. Hän on myös toivonut, että hänen elämästään tehtäisiin kirja, mutta idea on kääntynyt dokumenttiprojektiksi.

– Meillä on jo käsikirjoittajana Mari Ihalainen, mutta ohjaaja vielä puuttuu. Idea on kertoa muutaman kovia kokeneen nuoren naisen tarinat.

Ahlholm korostaa, ettei ihmisestä voi koskaan ulkoapäin sanoa, mitä hän on kokenut. Sen vuoksi häntä ärsyttää tytöttely ja aliarvioiminen.

– Ihmiset pitäisi kohdata ihmisinä, keskustella ja kunnioittaa. Tulevalla dokumentilla haluamme juuri herätellä ihmisiä siihen, ettei kaikki ole aina sitä, miltä näyttää.

Jaana Ahlholm

Muisti tekee tepposet

Surressa oma mieli suojaa. Esimerkiksi miehensä kuoleman jälkeisistä muutamasta kuukaudesta Ahlholm ei muista mitään.

– Onneksi oli tytär, joka pakotti arkeen kiinni. Kun pääsin yli järkytyksestä, ymmärsin, että elämä on lyhyt ja täällä ollaan vain kerran.

Elämä on näyttänyt, että mahdollisuuksia on, jos vain on itse niille avoinna. Nykyisen miehensä Ahlholm tapasi, kun aviomiehen kuolemasta oli kulunut lähes vuosi. Hänen perässään Ahlholm päätyi Hämeenlinnaan.

Projekteja joka lähtöön

Ahlholm on puhelias karjalainen.

– En viihdy paikallani, vaan koko ajan on joku projekti menossa.

Ahlholm on yrittäjä, joka tekee tapahtumatuotantoa, sisustussuunnittelua ja visuaalista suunnittelua.

Menetykset ovat auttaneet suhtautumaan myös työelämään armollisesti.

– En elä vain työlle. Kun elämä koettelee, työ on yleensä se, joka ensimmäisenä jää hyllylle. Sen vuoksi on ihan turhaa ylenpalttisesti stressata työstä, jos vain tulee toimeen.

Hän kuitenkin myöntää elävänsä menettämisen pelon kanssa.

– En uskalla sanoa olevani onnellinen, jos sitten taas tapahtuu jotain ikävää.

Jaana Ahlholm

35-vuotias hämeenlinnalainen, kotoisin Joensuusta.

Muotoilija ja sisustussuunnittelija.

Puoliso ja kaksi lasta sekä koira ja kissa.

Millainen on hyvä viikonloppu? Sellainen, että ollaan vaan, ulkoillaan, tehdään hyvää ruokaa ja nukutaan paljon.

Intohimo ja henkireikä: Olen pelannut koripalloa 8-vuotiaasta asti. Pelaan edelleen Punaportin Bluesin naisissa ja toimin tyttäreni joukkueen apuvalmentajana.

Motto: Täällä eletään vain kerran, joten elämässä täytyy tehdä itselle tärkeitä asioita eikä miettiä, mitä muut ajattelevat.

 

Menoinfo