Jutut Hämeenlinna

Jäljestäminen tuo koiralle itseluottamusta

Kun Katja Jaakonsaaren australianpaimenkoira Into pääsi vauhtiin, sujui rata nopeasti.

Metsäjälki sopii koiralle harrastukseksi rodusta ja tavoitteista riippumatta. Metsäjälkeä voi harrastaa, vaikkei koiranomistaja tavoittelisikaan mitään palveluskoirakoetta, vaan haluaa aktivoida koiraansa ja viettää yhteistä aikaa luonnossa tämän kanssa.

– Jäljestäminen ja nenänkäyttö on koiralle todella luontaista, joten koirat nauttivat yleisesti jäljestämisestä ja oppivat myös nopeasti. Laji sopii oikein hyvin kaikille koirille. Palveluskoirat voivat mitata taitojaan palveluskoirakokeissa, mutta koti- ja seurakoirien omistajat voivat saada jäljestämisestä oikein mukavan harrastuksen, kouluttaja Jonna Rusi sanoo.

Metsäjälkiharrastukseen olisi hyvä valita sellainen maasto, jossa ihmiset eivät tiettävästi ole paljon kulkeneet, jotta se oma jälki erottuisi selvästi koiralle.

– Tämän lisäksi maastoa valitessa kannattaa huomioida koiran koko, kokemus, tavoitteet sekä terveys. Pienillä koirilla saattaa olla vaikeaa kulkea kovin risukkoisessa maastossa sekä koirilla joilla on esimerkiksi nivelrikkoa, vaativat maastot saattavat aiheuttaa kipua. Terveelle koiralle, joka osaa jo jäljestää ihmisen jälkeä, voidaan jälki tehdä vaativampiinkin maastoihin.

– Jäljestämisen kautta koira saa itseluottamusta ja oppii itsenäiseen työskentelyyn. Olennaista on aktivoida koiraa ja tehdä jälki sille mielenkiintoiseksi. Rodulla tai iällä ei ole väliä, meillä on käynyt kursseilla koiria isokokoisista tanskandogeista pieniin jackrusseleihin. Ohjaajan on opeteltava lukemaan koiraa, eikä saa vaatia liikaa vaan mieluummin ennemmin tarvittaessa kannustaa, Rusi sanoo.

Kurssi antaa eväät ohjaajille harjoitella koiran kanssa myös ilman mitään suurempia tavoitteita. Jokainen yksilö edistyy eri tahtiin, minkä takia harjoitukset tehdään aina jokaisen oman tason sekä tavoitteiden mukaan.

Ensikertalaisia Rusi kehottaa tekemään suoran korkeintaan muutaman kymmenen metrin mittaisen jäljen.

– Ohjaajan on laitettava ensin namu jokaiselle askelpainaumalle.

Ideana on, että koira oivaltaa itse, että jälki on kiinnostava ja oppii ratkaisemaan itsenäisesti asioita.

– Jos ohjaaja kovasti neuvoo tai käskee koiraa, se oppii odottamaan apuja eikä taivu itsenäiseen työskentelyyn. Ohjaajan ei mieluusti tarvitse ohjata tai käskeä koiraa vaan parasta olisi saada koiralle oma oivallus siitä, että jäljen seuraaminen on kannattavaa. Kun namu on joka askeleella, koira pääsee rytmiin ja ymmärtää että jälki jatkuu. Kun koira saa jäljestämisestä lisää kokemusta, voidaan sille tehdä myös kulmikkaita jälkiä.

Kun koira on oppinut yksinkertaisen jäljen seuraamisen, voi sille antaa lisähaasteita laittamalla jäljelle keppejä, joiden ilmaisemisesta sitten koira palkitaan.

– Keppien harjoittelu voidaan aloittaa jo heti ensimmäisellä harjoituskerralla, mutta kepit pitää opettaa koiralle erikseen. Kun koira oppii ilmaisemaan kepit, ne voidaan vasta laittaa jäljelle.

Oma kotipiha voi olla hyvä paikka jäljen harjoitteluun, jos piha on riittävän iso ja siellä on alueita missä ei paljoa kuljeta. Pieni piha, jossa on valmiiksi paljon ihmisen jälkiä, soveltuu taasen oikein hyvin keppiharjoitteluun.

– Puistoissa ja ulkoilualueilla on monesti niin paljon jälkiä, että ainakin aloittelevan koira saattaa olla vaikea ymmärtää, että mitä jälkeä kannattaa seurata ja saattaa työlääntyä koko hommaan. Hieman syrjäisemmät metsäalueet ovatkin oikein hyviä jälkiharjoituksiin.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31