Jutut Hämeenlinna

Jarno Liski on sohinut muurahaispesiä ja pöllyttänyt hilsettä valtakunnan korkeimmilla paikoilla – Mikä hän on miehiään?

Jarno Liski muutti perheineen pari vuotta sitten Jyväskylästä Hämeenlinnaan. Vaikka Yleisradion ovet sulkeutuivat häneltä Ylegaten myrskyissä, tutkivan journalistin tuotokset kelpaavat muille medioille, kuten vaikkapa Suomen Kuvalehdelle, Seuralle, Iltalehdelle ja Etelä-Suomen Sanomille.

Nuorisosäätiön rahavirrat, pääministerin hämärät diilit, verotuksen porsaanreiät ja Yleisradion julkinen kriisi. Jarno Liski on tullut tunnetuksi rohkeana journalistina, joka tekee työnsä intohimolla ja tinkimättömällä otteella. Elämänurasta tuli aivan toisenlainen kuin mitä Nurmijärvellä kasvanut mies itselleen kaavaili.

– Ajattelin haluavani äidinkielenopettajaksi, mutta osallistuin kirjallisuuden lisäksi myös journalistiikan pääsykokeeseen, koska sain sillä tavalla intistä pidemmän loman, Liski tunnustaa.

– Kun aloittelin opintoja, vuosikurssilla oli todella motivoitunutta porukkaa. Muistan yllättyneeni, kun joku puhui toimittajan vallasta. Minua kiinnosti vain kirjoittaa syvällisiä esseitä Hesarin kuukausiliitteeseen.

 

Ratkaiseva käänne tapahtui toisessa oikeassa kesätyöpaikassa Länsi-Savo -lehdessä.

– Vietin railakasta kesätoimittajaelämää ja aamupalavereissa juttuja jaettaessa keskityin lähinnä peittelemään väsymystäni. Minulle jäi helposti aina se vähiten haluttu juttuaihe jostain kaavamuutoksesta, Liski muistelee.

– Tyhmäksi paljastumisen pelko herätti minussa halun ymmärtää, mistä kirjoitin. Selvitin asioitani parhaani mukaan. Kun lisäksi olin parrakas ja isomahainen mies pikkutakissa, alettiin minua pitää ”kovien” aiheiden toimittajana. Kun sitten sain tehtyä pikkulehdelle skuupin, päätoimittaja kehui ja antoi kahvilippuja, mikä riitti kannustamaan eteenpäin.

Noste vei kesätoimittajaksi Helsingin Sanomien taloustoimitukseen, jossa tuli kuitenkin turpiin.

– Alisuoriuduin tehtävässäni, mikä kaiveli pitkän aikaa. Yliopistolle palattuani kävin muun muassa kaksi kertaa tilinpäätösanalyysin kurssin. Toinen ratkaiseva taito tutkivaan journalismiin tuli julkisuuslakikurssilta.

 

Luonteeltaan ujoksi tunnustautuva Liski sanoo suorastaan kammonneensa puheluiden soittamista. Nahka on parkkiintunut ja rohkeus on kasvanut vuosien saatossa.

– Iso osa puheluista, joita soitan, ovat konflikteja. Puhelu minulta on harvoin iloinen asia ja yleensä vastaanottajakin tekee sen selväksi. Jos minua aletaan uhata, painostaa tai pelotella, sisuunnun niin, ettei tilanne enää tunnu ahdistavalta.

Jos joku rehellisesti tunnustaa tehneensä väärin ja pyytää hautaamaan jutun vetoamalla vaikkapa siihen, että lapsia tullaan kiusaamaan koulussa, se saattaa aidosti jäädä painamaan toimittajan mieltä.

– Harkintaa pitää tehdä tarkasti. Pitää kuitenkin muistaa myös, että toimittaja on lukijan asialla ja yleisöllä on oikeus tietää. Kirjoitan usein rötöksistä, joissa kärsijät ovat oikeasti voimattomia ja heidätkin täytyy pitää mielessä.

 

Liski valittiin Vuoden freelanceriksi 2015. Maineen kasvaessa ovi aukesi kesätoimittajaksi Yleisradioon vuonna 2016.

Loppu on historiaa, joka on dokumentoitu Salla Vuorikosken, Jussi Erosen ja Liskin kirjoittamaan kirjaan Ylegate. Mediajättiläisen julkiseksi paisunut kriisi syntyi Terrafame-kohusta, mutta merkit olivat ilmassa jo aikaisemmin.

– Nuorisosäätiö oli se, mistä kaikki alkoi. Jyri Hänninen oli kaivanut aiheesta kovia uutisia, mutta niitä ei haluttu julkaista. Meille syntyi vaikutelma, ettei Keskustaa saa suututtaa ja talon keski- ja ylempi johto halusi, että lähin esimiehemme Jussi Eronen vetäisi meiltä maton jalkojen alta. Sen sijaan hän kiinnitti minut viemään juttuhanketta eteenpäin. Tämä alkoi hiertää Erosen ja vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen välejä.

 

Vuorikoski oli saanut vihiä pääministeri Juha Sipilän sukulaisten omistamasta yhtiöstä, jolta Terrafame oli ostanut laitteita, mutta asiasta ehti ensimmäisenä kirjoittaa Kansan Uutiset.

– Teimme aiheesta Ylelle aivan arkisen pikku jutun, josta sitten Sipilä suuttui ja Jääskeläinen säikähti. Olin tutkinut jo aikaisemmin Sipilän liikemieshistoriaa ja löysin koko ajan lisää epäselvyyksiä, mutta niistä ei haluttu Ylellä kuullakaan. Ylegaten aikaan annettiin jopa määräys, ettei mitään Sipilään liittyvää saa julkistaa eikä edistää. Kun sitten sopimukseni päättyi tammikuussa 2017, kävi ilmi, ettei palveluksilleni ollut enää ole tarvetta.

 

Liski sai kuitenkin työnsä tulokset julkisuuteen kattavassa artikkelissa Seura-lehdessä. Otsikkona oli Juha Sipilästä tuli miljonääri valtion tuella ja härskeillä tutunkaupoilla.

– Jutusta tuli aivan käsittämättömän luettu ja se on kiinnostanut laajasti yleisöä, mutta ei muita tiedotusvälineitä. Kukaan ei ole sittemmin kysynyt Sipilältä niitä kysymyksiä, joita artikkeli nostaa esiin, Liski sanoo.

Vaikka nykyään Hämeenlinnan Hangasmäessä asuva vapaa kirjoittaja tonkii esiin noloja totuuksia tai jopa suoranaisia laittomuuksia vallan linnakkeista, hän on saanut olla rauhassa.

– Minua on vaikea painostaa pomojen kautta, kun en ole missään työsuhteessa. Joku saattaa panna asianajajan pelottelemaan oikeusjutuilla, mutta en ole koskaan kokenut turvallisuuteni olevan uhattuna.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31