Jutut Hämeenlinna

Junabongarit Matias ja Atte tietävät, missä kannattaa väijyä – ”Hyvänä päivänä veturin torvi soi”

Hämeenlinnalaiset Atte Mäkelä ja Matias Karlberg kuvaavat julkista liikennettä, erityisesti junia. Suosikkikuvauspaikka on rautatieaseman laituri. Pojat käyvät Hätilän yhteiskoulua, Matias kahdeksatta ja Atte yhdeksättä luokkaa.

Rautatieasemaa lähestyvä VR:n juna ei saa Matias Karlbergin ja Atte Mäkelän kasvoilla aikaan erityisiä reaktioita. Perus-IC, kuittaavat pojat.

– Se on matkustajajuna, Matias selittää.

– Kulkee Helsingistä Pieksämäelle esimerkiksi Tampereen kautta, Atte jatkaa.

Tämä kaksikko tietää mistä puhuu. Nyt pian 14- ja 15-vuotiaat ovat harrastaneet junia pikkupojista asti. Bongaushavaintojen päivittäminen sosiaaliseen mediaan on kuulunut harrastuksiin vuoden.

Rautatieasemalla on iltapäivällä neljältä ruuhkaa. Työssäkäyvät, koululaiset ja lomalaiset tulevat ja menevät.

Juuri nyt kannattaa Aten ja Matiaksen mukaan olla paikalla, sillä junia kulkee tiuhaan. IC 151:n lisäksi raiteilla pysähtyy tavallisena maanantaina kello 16 ja 17 välillä tavarajunia ja lähijunia, joten kuvattavaa riittää.

– Myös aamupäivällä on paljon liikennettä, Matias sanoo.

Puhelimen näytölle aukeava Julia-sivusto kertoo pojille, milloin junat kulkevat. Jos Julia kertoo mielenkiintoisesta kalustosta, siitä vinkataan kaverille. Sitten lähdetään liikkeelle, joko yksin tai kaksin.

– Jos saapuu vaikka työjuna, joka ei ole ennen käynyt Hämeenlinnassa, mennään katsomaan, Atte sanoo.

Kaupungin parhaat junien bongauspaikat ovat rautatieasemalla ja kymppitien varressa. Pitkälle bongausreissulle pakataan mukaan eväät.

Parhaita hetkiä ovat ne, jolloin junakuljettajat soittavat junabongareille torvea. Joskus junan kyytiinkin saattaa päästä.

Kerran kymppitien varressa oli käydä hassusti. Junakuljettaja luuli Aten ja Matiaksen leikkivän raiteilla, ehkä jopa hyppäävän alle. Hän soitti paikalle poliisit.

– Kerroimme, ettemme ole huligaaneja, vaan junabongareita. Poliisit uskoivat meitä heti, joten se oli sillä selvä, pojat kertovat.

Pojat ovat järkeilleet huomioliivien helpottavan kuvaajien tunnistamista. Matias on jo suunnitellut kaksikolle sopivan logon kuvausliiveihin.

Junalla matkustaminen on pojille tuttua. Haastattelupäivänä pojat kertovat istuneensa junan kyydissä toissapäivänä. Silloin piti junaa vaihtaakin kerran.

Attelta puuttuu kuitenkin yöjunakokemus. Se on haavelistalla.

– Kemijärvelle tai Ouluun asti, hän suunnittelee.

– Ehkä on kuitenkin siistimpää seurata junia ulkoa kuin sisältä.

Junien lisäksi Attea kiinnostavat bussit, laivat ja lentokoneet.

Matias on tarkkarajaisempi. Hän kuvaa junien lisäksi ainoastaan laivoja. Erityisen kiinnostavia ovat rahtilaivat ja museojunat.

– Laivat kiinnostavat siitäkin syystä, että niillä on kuljetettu junia, Matias perustelee.

Junien voittanutta ei kuitenkaan ole. Atte arvelee lukeneensa kaupungin kirjastojen junakirjavalikoiman lähes läpikotaisin.

Molempien unelma-ammatti on ollut pikkulapsesta lähtien junakuljettaja. Vaikka ikää ei ole vielä riittävästi, väylä veturinkuljettakasi on jo selvitetty.

– VR kouluttaa kuljettajansa itse. Koulutukseen voi hakea heti, kun on täysi-ikäinen, Atte kertoo.

– Seuraava iso haave on oma museojunatalli. Se tietysti maksaisi, mutta eiköhän museotoiminnalla jotain tienaakin, hän pähkäilee.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31