Jutut

Kaikkihan me samassa veneessä ollaan… Vai ollaanko?

Mari Monto

Hattulassa ja koko Kanta-Hämeessä tuskaillaan väen vähenemistä. Keväällä intoilin valtuutetuille järjestetystä seminaarista, jossa mietimme, miten lisätä kunnan elinvoimaa. Viime viikolla jatkoimme pohtimalla vetovoima-, pitovoima- ja valovoimatekijöitä, joita meillä on – ja etenkin voisi olla.

Tuore muuttajatutkimus antoi ideaa siitä, ketä tavoitellaan. Vahvimmin puhuteltavaksi ryhmäksi nousivat noin kolmekymppiset, etenkin naiset. He ehkä tällä hetkellä asuvat naapurikaupungissamme tai heillä on ennestään kytköksiä Hattulaan. Perusteita tälle ”löydökselle” voi tutkailla tutkimusaineistoista. Perheen sijoittumiseen vaikuttaa merkittävästi se, mihin nuoret naiset haluavat asettautua. Miehet tulevat kyllä perässä, noin kärjistäen.

Hyvät peruspalvelut eivät riitä nuorten aikuisten wau-ilmiöksi, eikä niillä joukosta kauas erotuta. Asua pitää, mutta luonto ja maisemat houkuttelevat kaikkialla Hämeessä, joten siinäkään ei päästä ohituskaistalle. Kaikki eivät halua tai voi omistaa omakotitaloa, joten erilaisia asumisratkaisuja tarvitaan. Yhteisöllinen asuminen on totta jo nyt – jälleen –, ja kun väestö ikääntyy, voi arvoon arvaamattomaan nousta mahdollisuus asua maaseudulla esteettömästi eri sukupolvien yhteisessä asuinympäristössä. Nopea ja luotettava tietoliikenneinfra on monelle asuinpaikkaansa optimoivalle ydinasia. Tulevaisuuden työelämän tarpeiden ennakointi ja ymmärtäminen paikallisesti voi houkutella kuntaan ajasta ja paikasta riippumatonta asiantuntijatyötä tekeviä ja eri alojen yrittäjiä. Halutuksi palveluksi voivat nousta vaikkapa etätyöntekijöille tarjottavat yhteisölliset työtilat. Tässä kunta voi hyödyntää vajaalla käytöllä olevia tilojaan, kuten on tehty esimerkiksi Loviisassa ja Lapinjärvellä. Liikkumisen on onnistuttava niiltäkin, joille yksityisautoilu ei ole vaihtoehto. Tässä ei ole varaa lyödä hanskoja tiskiin, vaikka haasteita riittääkin.

Kun arjen peruspalikat ovat paikallaan, on meillä Hattulassa vielä iskeä se kympin juttu nuoren perheen pöytään. Meillä on jotain sellaista, mitä naapurikunnissa ei kohta enää ole: meillä on erilaisia, erikokoisia ja eri tarpeisiin täydellisiä vaihtoehtoja lasten koulunkäyntiin, sillä meillä on yhä kyläkouluja! Meillä on tarjota huippumoderneja oppimisympäristöjä, mutta myös kouluja, joiden vahvuus on kyläyhteisössä ja yhteydessä ympäristöön. Poliittisin päätöksin on nyt huolehdittava siitä, että tätä valttikorttia ei tärvätä tekemällä ”sitä samaa” kuin muutkin. Suurta ja modernia tarvitaan, mutta viisautta on pitää kiinni myös toisenlaisista arvoista, joiden merkitys voi tulevaisuudessa olla elinvoimalle ratkaiseva. Kylät tarvitsevat elämää, koulut pitävät sitä yllä ja kunnat tarvitsevat eläviä kyliä houkutellakseen asukkaita – ja ennen kaikkea pitääkseen nämä.

Nostin keväällä kirjoituksessani Hattulan yhdeksi elinvoimamahdollisuudeksi hevostalouteen kytkeytyvät elinkeinot. Uskallan väittää, että yhdistämällä erilaisia ihmisten haluamia ja arvostamia asioita, tarjoamalla vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia rakentaa juuri omannäköistä elämää me nousemme ohi muista ”ihan kivoista ja ookoo” paikoista. Kunta ja me päättäjät teemme asioista mahdollisia ja houkuttelevia, kun niin päätämme. Elämänlaatua haluava nuorehko perhe lapsineen ja (hevos)harrastuksineen kyllä hakeutuu sinne, missä toiveet ja mahdollisuudet kohtaavat. Imussa saattavat tulla vanhempansakin elämään jälkikasvunsa lähellä. Tämä on nyt tekemistä vaille valmis.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31