Jutut

Tapani Baggen syyskuun tarina: Kalassa

Kuva: Gilad Radat
Kuva: Gilad Radat

– Nyt lähdetään kalaan, Koskela sanoi.

– Mihin? ihmettelin.

– Ranta on tossa lähellä ja järvi ihan rannassa.

Koskela lähti menemään. Minä ja Lassie-vasikka tempauduimme mukaan. Liiterin seinältä mukaan tarttui vielä pari verkonrisaa.

Satakunta metriä kinttupolkua metsässä ja pusikossa toi meidät venevalkamaan. Erämaajärvi oli siitä kohtaa melko leveä ja jatkui kummallekin sivulle kapean salmen kautta. Selällä kävi hento tuulenvire. Pari sorsaa pyllisteli rantavedessä ruoan perässä.

Kulahtaneen lasikuiturotiskon tunnisti hyvällä tahdolla veneeksi, kunhan Koskela oli kauhonut siitä käsillään parin viime vuoden neulaset, kävyt, lehdet ja risunpätkät. Siinä oli jopa jonkinlainen perämoottori.

– Varkailla on näköjään itsesuojeluvaistoa, sanoin.

– Älä aina ole noin negatiivinen, Koskela sanoi.

– Kyllä se lähtee, kun saa bensaa. Myyjä vakuutti.

– No sitten. Onko sulla bensaa?

– Kanisteri jäi Hiaceen. Käytkö hakemassa? Mä tsekkaan sillä aikaa tulpan ja öljyn.

– Mitä jos tsekkaisit ne ensin? Ettei mun tartte sit taas hakee tulppaa ja öljyä?

– Ei sun tarvii. Ei mulla ole niitä mukana.

 

Hain kanisterin. Kun lähestyin rantaa, sieltä kuului hirvittävä jyrähdys. Se jatkui tasaisena papatuksena, kuin konekiväärillä olisi ammuttu. Ääni vain oli kovempi.

Vaisto käski pakenemaan, mutta kiihdytin askeleitani kohti rantaa. Koskela oli työntänyt veneen vesille ja saanut moottorin käyntiin. Kiikkerän paatin keula sojotti ylväästi kohti poutapilviä, kun Koskela ja moottori painoivat perää. Lassie seurasi tapahtumia suu auki ja silmät suurina. Sorsapari esitti vielä hetken kiihkeitä vastalauseita varvikosta, mutta rauhoittui sitten napsimaan mustikoita nokkaansa.

Vene oli jo parin metrin päässä rannasta.

– Miten mä nyt pääsen kyytiin? ihmettelin.

– Et mitenkään. Nakkaa kanisteri tänne, mä käyn viskaamassa verkot veteen. Mennään sitten yhdessä kokemaan ne.

Se sopi minulle. Onnistuin heittämään peltikanisterin niin, että se putosi Koskelan syliin. Hän ulahti tuskaisesti, väänsi moottorin kahvasta lisää vauhtia ja paineli järvenselälle.

Hetken päästä hän palasi rannan tuntumaan.

– Heitätkö ne verkot tänne?

Minulla oli ne jo valmiiksi kädessä. Olin huomannut ne rantaheinikosta heti, kun Koskela oli päässyt pois huutoetäisyydeltä.

– Kai sulla on luvat näihin?

– Mitkä luvat?

– Kalastusluvat. Näissä pitäis varmaan olla kalastuskunnan merkit.

– Onhan niissä puikkarit. Heitä nyt vaan ne verkot!

Heitin verkot. Koskela sotkeutui niihin ja oli vähällä pudota veneestä. Lassie-vasikka huokasi syvään vieressäni, ja sorsat rääkäisivät.

– Pitäiskö sulla olla niihin joku koho? kysyin, kun Koskela lopulta onnistui vapautumaan verkoista ja talloi ne veneen pohjalle kuin vaarallisemmankin vastustajan.

– Täällä on vanha mehukanisteri, Koskela sanoi ja kaasutti taas tiehensä.

 

Keskellä järvenselkää hän hiljensi vauhtia ja alkoi lappaa verkkoa järveen. Samalla hän nousi seisomaan, ja veneen keula kohosi jo melkein pystysuoraan. Minä ja Lassie katsoimme toisiimme ja puistimme päätä. Tuo ei päättyisi hyvin. Sorsat marmattivat keskenään, olivat selvästi samaa mieltä.

Ihme kyllä verkko ei sotkeutunut potkuriin verkkojenlaskun aikana. Mutta kun Koskela sitaisi muovikanisterin jatan päähän merkiksi ja heitti veteen, se upposi saman tien. Kannusta oli näköjään leikattu pohja pois, jotta sitä oli voitu käyttää lippona.

Koskela heilautti kättään: hällä väliä. Samassa moottori sammui. Koskela avasi bensatankin korkin, poimi peltikanisterin veneen pohjalta ja alkoi kaataa bensaa. Vene huojui ja heilui kevyessä aallokossa. Rattia Koskelalla ei ollut, joten bensa roiskui pitkin moottoria ja venettä, osa järveenkin.

Äkkiä moottorin pinnasta nousi pieni lieska, joka levisi nopeasti bensatankkiin saakka. Sitten jysähti.

Kun liekkien ja savun keskeltä taas erottui jotakin, veneestä oli jäljellä vain surkea musta möykky, joka sekin upposi nopeasti. Koskelaa ei näkynyt. Järven pinta paloi komealla liekillä isolta alalta. Musta savu levisi maisemaan ja pimensi taivasta.

Mitä ihmettä oli tapahtunut? Missä Koskela oli? Oliko hän vielä hengissä?

Menoinfo