Jutut

Kolumni: Kansanvalta kaipaa rotaatiota

Timo Kaunisto

Kampraattini valtuustosta ja maakuntahallituksesta, vasemmistoliiton Juhani Lehto, pohdiskeli taannoin kirjoituksessaan Hämeen Sanomissa, onko hän liian vanha kansanedustajaksi. Lehto täyttää 70 vuotta ja miettii asettumistaan ehdolle.

Juhani Lehto päätyi pohtimaan erityisesti ikäihmisten edustusta parlamentissa. Ketä he äänestävät, kuka heitä edustaa?

Eduskunnan on vapaaehtoisesti jättämässä moni veteraani. Pertti Salolainen, Eero Heinäluoma, Seppo Kääriäinen ja Timo Kalli ovat nimiä, joiden mukana poistuu melkoinen määrä työvuosia – ja ääniä. Ja tuossa on vasta kirsikat kakun päältä. Moni kolumnisti on jo ehtinyt surra sekä keskustan että kokoomuksen kohtaloa, kun niin paljon ääniä jää uudelleen jakoon.

 

Ajatus siitä, että joillakin olisi äänestäjät jo ennen vaaleja plakkarissa on absurdi. Lähtökohtaisesti joka ikinen ääni on uudelleen jaossa ja kriittinen valitsija on aiempaakin herkempi liikkumaan. Toki politiikan norsuilla on vahvat peruskannattajansa ja hyvä tunnettuus. Vaikea heitä on nujertaa, vaikka olisi vähän enemmänkin vaalipätäkkää taskussa.

Ikäihmiset äänestävät selvästi nuorempia aktiivisemmin. Nuorista miehistä äänesti viime vaaleissa vain kolmannes. Koulutus ja työpaikka ohjaavat äänestämään, sillä vähiten uskoa demokratian voimaan on peruskoulun käyneillä ja työtä vailla olevilla. Eläkeläiset eivät demokratian edustavuuden kannalta ole mikään erityisen alihuomioitu ryhmä. Päinvastoin. Demarit ovat jo ikääntyneen kannattajakuntansa huomioiden luoneet oman Sari Sairaanhoitajansa: kun ääni sossukasaan vilahtaa, niin satanen lompakkoosi kilahtaa. Kerran kuukaudessa vain, sillä enempää ei iljetty velkarahaa jakoon luvata.

 

Vihreillä on ollut vuosien varrella tarjolla eksoottisia esityksiä politiikkaan mutta yhdessä asiassa he ovat osuneet kymppiin. Puolue on alusta asti vaatinut luottamuspaikkojen rotaatiota, jotta valtaan takertumista ja ahneutta vältettäisiin. Vihreillä itsellään on ollut noin kolmen kauden käytäntö luottamuspaikoillaan – viime kerralla kyllä vähemmän onnistuneesti. Kansan- ja euroedustajiakin on puolueessa kierrätetty, vaikka Haavisto-Hassi-Hautala -ketju jatkaa edelleen ykkösnyrkkinä. No, ainakin he ovat vaihtaneet tehtäviä – keskenään.

Itse olen vahvasti vakuuttunut siitä, että kolme kautta putkeen on kylliksi kansanedustajalle. On totta, että valinnan jälkeen ensimmäinen kausi on opettelua, verkostoitumista ja asemien hakua. Sinä aikana noustaan vaikutusvallasta taistelevien joukkoon. Merkittävä osa edustajista ei koskaan pääse tähän sakkiin, vaikka parlamentissa istuisivatkin.

 

Kansanedustajan työ on aiempaa enemmän luovaa kehittämistyötä. Työ edellyttää laajaa yleissivistystä ja taitoa hankkia ajankohtaista, olennaista tietoa. Se vaatii myös oman asian myymistä, siis kykyä hankkia kavereita ja kannatusta. Joskus se vaatii myös kovaa tilannepelaamista, varsinkin omien joukossa. Yhtä kaikki: kolmessa kaudessa kerrallaan on sen hetkinen paras tullut annettua kansanvallalle. Sen jälkeen kyse on enemmän rakastumisesta omaan asemaan. Luova tauko tuo edustajan työhön uutta puhtia ja estää vieraantumisen tavallisesta elämästä.

Juhani Lehdolle vastaan, että sekaan vain mutta ei ikäsi vuoksi. Et ole politiikan vasta-alkaja ja sosiaalipolitiikan osaamisesi tuo kaivattua perspektiiviä. Rohkaisen muitakin ehdokkuutta pohtivia. Häme tarvitsee nyt uutta puhtia.

Timo Kaunisto (kesk.)

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31