Jutut

Kavin aluesarja: Film noirin värikäs paluu

Verenpunaisessa yössä nähdään Robert Mitchum 57-vuotiaana, uskottavasti elämän kirjoa kokeneena, lähes kaiken jo nähneenä ikämiessarjan yksityisetsivänä, Philip Marlowena. Kuva: -

Dick Richardsin Verenpunainen yö/Farewell, My Lovely (Iso-Britannia 1975) perustuu Raymond Chandlerin samannimiseen romaaniin vuodelta 1940. Chandlerin luomaa etsivähahmoa Philip Marloweta voi pitää amerikkalaisena vastineena eurooppalaisten omille mestarietsiville, Sherlock Holmesille ja Hercule Poirot´lle.

Farewell, My Lovely -filmatisointi vuodelta 1975 oli jo kolmas romaanin pohjalta tehty elokuva.

Edelliset oli kuvattu 1940-luvulla, jolloin Hollywoodissa syntyi film noiriksi nimetty rikoselokuvan alalaji. Etsivät, gangsterit, kohtalokkaat naiset, hämärät kujat ja pitkät varjot kuuluivat tyyliin olennaisina elementteinä. Tyypillisimpiä film noireja olivat juuri Raymond Chandlerin kirjoihin perustuvat elokuvat, joista varsinkin Humphrey Bogartin yksityisetsiväroolit muistetaan.

Richardsin Verenpunaisessa yössä huomattavin ero aiempiin 40-luvulla kuvattuihin versioihin ovat sävykkäät Technicolor-värit. Elokuva onkin yksi harvoista värillisistä film noireista.

Pääroolissa yksityisetsivä Marlowena nähdään Robert Mitchum 57-vuotiaana, uskottavasti elämän kirjoa kokeneena, lähes kaiken jo nähneenä ikämiessarjan etsivänä.

Marlowe tutkii kadonneen tanssitytön, koruvarkauden, kiristyksen ja murhan toisiinsa kietoutuvaa tapahtumavyyhtiä. Osuvan lakonista dialogia sopivasti annostelevan Mitchumin ohella elokuvan sarjakuvamainen henkilögalleria on vahvasti roolitettu.

Naispääosassa nähdään Charlotte Rampling, lajityyppiin kuuluvana femme fatalena. Joukkoa täydentää Harry Dean Stanton, viipyilevämmän amerikkalaisen elokuvan erikoismies.

40-luvun Los Angelesiin sijoittuvan filmin kuvaaja John A. Alonso kunnostautui jo Roman Polanskin Chinatownissakin ja tavoitti Verenpunaisessa yössä saman tunnelman toistamiseen.

Elokuvan musiikki on tyylipuhdas täysosuma ja täydentää nautittavan kokonaisuuden. Verenpunaisen yön voi nähdä onnistuneena kunnianosoituksena menneille ajoille. Se jättää tyylikkäät ja haikeat jäähyväiset kunnon rikosleffoille ja kovaksikeitetyille dekkareille.

 

Kavin aluesarja: Verenpunainen yö (Farewell, My Lovely, Iso-Britannia 1975) 12.3. klo 18 Bio Rex. K16. n. 140 min.

 

Menoinfo