Jutut

Kolumni: Kehity tai kuihdu

Timo Kaunisto

Hämeenlinnan valtuustossa on muutamaan otteeseen viritelty keskustelua siitä, kannattaako kaupungin kasvaa. Epäilyksen äänet tulevat lähinnä yhdestä populismia harrastavasta keskisuuresta puolueesta. Se ei silti tee kysymystä tyhjäksi. Olisiko siis viisasta jättää lennokkaat keskustavisiot ja keskittyä nyt aluksi vaikka vaihtamaan kirkkopuiston palaneiden lamppujen tilalle ehjät?

Nämä kriitikot sanovat, että Hämeenlinnan talous käy tuulella, kun se tavoittelee parin tuhannen asukkaan lisäystä tulevalla vuosikymmenellä. Puolenkymmentä edellistä vuotta ollaan nitkuteltu nollakasvussa tai sen alle. Viimeisin ennuste vielä tukee peruspessimismiä: lastenteko on unohtunut suomalaisilta. Ikäluokat eivät ole 150 vuoteen olleet näin pieniä.

 

Naapurimaakunnassamme Uudellamaalla pöhinä on toisenlaista. Pari viikkoa sitten sieltä päin kyseltiin, että onko se hämäläisille OK, jos me yritämme saada tänne 550 000 muuttajaa seuraavan parinkymmenen vuoden aikana? Totta puhuen: se ei ole ollenkaan OK, mutta kysymys kertoo kaiken Suomen muuttoliikkeen suuruudesta. ”Urbaanifasismin” nimissä Itämeren rantaan pitäisi siirtää koko Kanta-Häme – kolmeen kertaan!

Uusimaa ja Helsinki eivät kestä näin suurta tulokasmäärää. Asuminen ja eläminen on jo nyt sietämättömän kallista, liikkuminen hidasta ja urheilusankarimmekin tulevat pikkupaikkakunnilta. Hallinto-oikeus kielsi pormestari Vapaavuorelta avohakkuut ja grynderihommat keskuspuistossa. Se tarkoittaa, että tila loppuu. Sitä haetaan jo nyt radanvarrelta, pohjoisempaa.

 

Tässä kohtaa tulemme Hämeenlinnan mahdollisuuteen olla oikeana kaupunkina todellinen vaihtoehto. Tähän kytkeytyy myös toinen käynnissä oleva suuri trendi: asumisen monipaikkaisuus. Häme ja Hämeenlinna ovat Suomen halutuimpia kakkosasumisen paikkakuntia. Luken tutkijatohtorin Olli Lehtosen mukaan kesäaikaan maaseudulla asuu jopa kymmenkertainen väkimäärä tilastoituun vakiasumiseen verrattuna.

Molemmat muutoksen ajurit vaativat toimiakseen aktiivisuutta myös kaupungilta. Yksi sellainen on elävä ja toimelias keskusta-alue. Se on merkki, jolla meitä ulkoapäin arvioidaan. Tässä kohtaa keskustelu yleensä kääntyy taaksepäin ja pohdintaan siitä, miksi Goodman ja Tiiriö näivettivät keskustakorttelin kauppaa. Sitäkin voi miettiä, mutta itse olen nähnyt Hämeenlinnan keskustan aina hallintorakennusten korttelina. Jatkossa on kysymys enemmän siitä, miten hämeenlinnalaisille (ja osa-aika asujille) saadaan vuodenaikojen rytmissä elävä yhteinen olohuone. Tai pirtti, hämäläisittäin.

 

Keskustelussa tykit suunnataan kohti toriparkkia. Siitä on tullut uusi herravihan symboli. Sen vastustamisesta tuskin kannattaa tehdä elämäntyötä, mutta maksupolitiikassa pitää olla tarkkana. Selvää kuitenkin on, että nykyistä modernimmin liikkuminen ja pääsy kehittyvälle keskusta-alueelle on ratkaistava. Itse pidän hyvänä, että asiaa nyt vahvasti selvitetään yhdessä mahdollisten rakentajien kanssa. Keskusta-alueiden on kehityttävä tai sitten ne kuihtuvat. Muistelen kiinalaista sananlaskua: suurimmat harha-askeleet otetaan paikoillaan seisten.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31