Jutut Hämeenlinna

Kiihkein katsomo löytyy kotoa – lätkäjätkien vaimot ja tyttöystävät jännittävät, eniten pelottaa rakkaan loukkaantumisriski

Jasmine Lindfors, Miia Mökkälä, Carita Helminen ja Roosa Bäck ovat ystävystyneet Hämeenlinnassa miestensä jääkiekkouran myötä.

HPK:n pelaajien puolisot Miia Mökkälä, Roosa Bäck, Jasmine Lindfors ja Carita Helminen eläytyvät täysillä miestensä pelien tunnelmaan – sekä onnistumisissa että huonommissa hetkissä.

Aikaisemmassa elämässään kukaan heistä ei ollut kiinnostunut lätkästä pätkääkään.

– Ei meillä ollut jääkiekosta ennen hajuakaan, paitsi MM-kisoja tuli joskus seurattua silloin, kun Suomi voitti. Nyt ollaan jopa yllätytty, miten mielenkiintoinen laji on, he sanovat.

Miia on Otto Paajasen, Roosa Teemu Turusen, Jasmine Miro Karjalaisen ja Carita Emil Larmin elämänkumppani.

Miia Mökkälä on kotoisin Lammilta, ja hän asuu Paajasen kanssa nykyisin Hämeenlinnassa, mutta käy töissä Helsingissä.

Jasmine Lindfors ja Carita Helminen ovat muualta kotoisin, mutta he asuvat ja työskentelevät nyt Hämeenlinnassa. Helmisellä on myös opintoja vielä jäljellä. Roosa Bäck opiskelee ja käy töissä Helsingissä, mutta hänen toinen kotinsa on viikonloppuna Teemun Turusen luona.

Tyttöjen iltoja

Kerho-pelaajien tyttöystävät ja vaimot ovat hyvin tiivis ja toistensa kanssa viihtyvä porukka. Heti haastattelunkin jälkeen he ryhtyivät suunnittelemaan seuraavaa tyttöjen iltaa.

– En tiedä, voiko enää yhtenäisempää olla kuin meillä on. Vietämme synttäreitä ja illanviettoja sekä katsomme yhdessä pelejä, naiset kertovat.

– Moni on ollut mukana monta vuotta, ja edellisiltäkin kausilta on jäänyt ystäviä niin, että pidämme vielä yhteyttä. On tämä aika ainutlaatuista, Miia Mökkälä vahvistaa.

Otteluissa naiset intoutuvat välillä höpöttelemään keskenään, mutta jos hallissa on hyvä tunnelma, se tarttuu heihinkin ja samalla pelin seuraaminen tiivistyy.

Erityisesti viime kauden Tallinnan peliä ja Sveitsin Spengler-cupin reissua he kehuvat tosi mukaviksi kokemuksiksi.

Oman jännityksensä pelien katseluun tuo loukkaantumisvaara. Jokainen pelkää oman miehensä puolesta.

– Juuri viime pelissä Teemu sai mailan naamaansa, ja ajattelin heti, että voi kun ei olisi mennyt hampaita. Viisi vuotta sitten, kun tapasimme, hänellä oli huuli auki, Bäck muistelee.

– Emil laittaa aina nopeasti viestin, jos jotain sattuu, ja kertoo heti tilanteen, Helminen kiittelee.

Miehille tarjotaan muuta ajateltavaa

Pelien jälkeen miehet eivät halua kaukalon sattumuksia enää kovinkaan paljon kotona vatvoa, vaan pariskunnat pyrkivät ottamaan vapaalla yhdessä etäisyyttä lätkään.

Tärkeätä naisten mielestä on kuitenkin se, he pystyvät kuuntelemaan, jos toinen haluaa puhua.

– Osittain saatamme käydä joitakin asioita pelistä läpi nopeasti, mutta sitten keskitytään kaikkeen muuhun. Sitä vastapainoa pitää kuitenkin olla kotona, Carita Helminen sanoo.

– Teemu ainakin kertoo peleistä paljon asioita, mutta en ymmärrä niistä mitään. Yritän olla kuitenkin aina apuna. On kiva tarjota toiselle myös muita ajatuksia, Roosa hymyilee.

Naapurien lapsia kiekkoperhe kiinnostaa

Hämeenlinnaa kiekkovaimot kehuvat kivaksi kaupungiksi, joka on hyvien etäisyyksien päässä kaikista suunnista ja jossa pystyy menemään kävellen lähes joka paikkaan.

– Täällä on jotenkin kiva tunnelma, kaupunki on yhteisöllinen. Olen työpaikkani kautta tutustunut paikallisiin asukkaisiin, Carita Helminen kertoo.

Kadulla tai muilla julkisilla paikoilla pelaajien puolisoja ei juuri tunneta. Jasmine Lindfors muistaa tilanteita, että joku on tullut kysymään jotakin sen jälkeen, kun on bongannut hänet yhdessä Miron kanssa.

– Töissä joku saattaa kysyä jotain Emilistä, Helminen sanoo.

– Ja naapuruston lapset ovat kiinnostuneita, Mökkälä lisää.

Hallin katsomossakin tyttöystävät ja vaimot saavat olla ilman suurempaa huomiota, mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Kiihkeästi omaa joukkuettaan kannattava saattaa arvostella joskus pahastikin pelaajia niin, että sanat sattuvat läheisen korviin.

– Se on kamalaa, jos vieressä istuu joku, joka pilkkaa Teemua. Varsinkin viime kaudella tunteet kävivät sen takia vähän kuumina, kun joka peli ei mennyt niin hyvin. Tällä kaudella ei ole kuulunut mitään, kun on mennyt paremmin, Roosa Bäck huokaisee.

Myös Jasmine Lindforsin korviin on kantautunut ikäviä huutoja.

– Varsinkin kun Miro oli lööpeissä painimatsien takia, vastustajien kannattajat huutelivat. Se ottaa aina koville, mutta täytyy vaan laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja yrittää itse hengitellä.

Toisaalta naiset ymmärtävät jopa kurjat kommentit, sillä se kuvastaa, miten tärkeä oma joukkue on kannattajille.

Hämeensaaaren areena saa kannatusta

Kaupungin tapaan myös HPK seurana saa naisilta pelkkiä kehuja.

Heidän mielestään se on sopivan pieni ja yhteisöllinen ja kaikki asiat hoidetaan hyvin. Sekin, että Kerho näkyy paljon kaupunkikuvassa, tuntuu mukavalta. Myös uudet Hämeensaaren hallisuunnitelmat kuulostavat heidän mielestään hienoilta.

– Halli tulisi keskelle kaupunkia, se on nykyaikaa. Ainakin yhteydet toimisivat nykyistä paremmin. Nyt bussilla pääsee hallille hyvin, mutta junalta on aika pitkä matka.

Oma ura rakennettava

Kiekkopuolisot ovat miettineet, mitä he toivoisivat tulevaisuudeltaan pelaajan rinnalla, vaikka he eivät juuri voikaan vaikuttaa esimerkiksi siihen, mihin paikkaan kiekkoilijan tie milloinkin vie. Uusi osoite voi olla yhtäkkiä missä päin maailmaa tahansa.

– Jonkin verran siinä on ikäviä puolia mutta myös hyviä. Toisaalta se tekee elämästä jännittävää. Itselläni on opiskelussa jäljellä enää pelkästään verkko-opintoja. Se helpottaa, sillä verkossa voi opiskella vaikka Kiinassa, Helminen nauraa.

– Vaikka Teemu lähtisi ulkomaille, suorittaisin opintoni Helsingissä loppuun. Ihana nähdä, että ne joilla on koulu käytynä, pystyvät reissaamaan mukana. Totta kai se olisi itsellekin sitten joskus kiva, Bäck sanoo.

Helmisellä opinnot antaisivat jo mahdollisuuden lähteä mihin vain.

Mieleisiä asuinmaita nelikon mielestä olisivat vaikkapa Sveitsi, Jenkit ja Kanada.

– Monilta olen kuullut, ketkä eivät ole lähteneet miehen mukaan, että heitä on harmittanut hirveästi. Miesten ura on kuitenkin niin lyhyt ja ulkomaankomennukset voivat olla vain pätkiä, että jäisi todennäköisesti enemmän harmittamaan se, jos ei lähtisi mukaan, kuin se, että lähtisi, Miia Mökkälä arvelee.

Playoff-kevät sykkii mielessä

HPK:n tämän kevään pelejä naiset odottelevat jo innolla.

– Varmaan taas pelipaidat päällä ollaan katsomossa. Yleensä meillä on sellaiset paidat, joissa lukee HPK Family selässä. Se tuo sellaista tunnetta, että ollaan samaa porukkaa myös valmentajien vaimojen kanssa, he sanovat.

Toissa kauden pudotuspeleistä Roosalle on jäänyt mieleen hallin kiva tunnelma. Tuolloin he olivat Teemun kanssa ensimmäistä kautta Hämeenlinnassa. Miia muistelee jännittäneensä silloin niin, että kentälle uskalsi katsella välillä vain kapeasti omien sormien välistä.

– Minulle pleijarit olisivat ensimmäiset ja kovasti tietysti toivon, että niihin päästään. Mirollakin on ura vasta niin alussa, että olisi se tosi kiva juttu, Lindfors sanoo.

– Playoff-kevättä odotellessa, Helminen hihkaisee.

Menoinfo