Kiitän loivia kadun reunoja

Henriikka Korte

Kaatuminen ei vaadi paljoa. Polkupyörän eturengas tökkää kerran jalkakäytävän terävään reunaan, ja pyöräilijä on jo nenillään asfaltissa.

Osuin tänä kesänä paikalle, kun kuvatun kaltainen tilanne sattui aamuruuhkassa.

Kovalla rytinällä maahan tömähtänyt pyöräilijä pysäytti hetkeksi muun liikenteen. Ihmeissään oivat paitsi pyöräilijä itse, myös kanssakulkijat.

Pahalta näyttäneestä tilanteesta selvittiin ensitietojen valossa vähällä. Vaikka pyöräilijän kasvot olivat veressä, hän arveli, että aivotärähdykseltä vältyttiin. Toisen ohikulkijan saattelemana pyöräilijä jatkoi omin jaloin paikattavaksi.

Työterveys sijaitsi onneksi alle puolen kilometrin säteellä. Onni oli myös se, että pyöräilijä itse otti tapahtuneen niin vakavasti, että ymmärsi jatkaa matkaansa tarkastettavaksi, vaikka työt odottivat.

Mies jäi mieleeni, vaikka juna kuljetti toiselle paikkakunnalle, enkä lähtenyt itse hänen saattajakseen.

Kiittiköhän hän varusteitaan? Entä jos kypärää ei olisi ollut, olisiko mies noussut maasta omin avuin?

Ainakin omassa päässäni kypärä istuu aiempaa tiukemmin tapauksen jälkeen. Viime vuodet kypärä päässä poljettuani en muutenkaan osaa olla ilman. Kun kypärä unohtuu eteisen hyllylle, ja huomaan asian vasta alaovilla, palaan useimmiten jupisten takaisin kuudenteen kerrokseen.

Silloinkin, kun en jaksa, mietin, että olisi kannattanut. Pää paljaana pyöräillessäni olo on turvaton.

Olen ihastunut pyöräilyyn. Toukokuussa Tampereelle muutettuani ja työt Hämeenlinnassa aloitettuani olen todennut, että pyörällä pärjää molempien kaupunkien keskustoissa mainiosti, ainakin näin kesäaikaan.

Samalla liikenne on avautunut ihan uudella tavalla. Pitkään pääasiassa autolla paikasta toiseen liikkuneena kuljin liikenteessä aiemmin autoilijan lasit silmillä.

Nykyään arvostan pyöräteitä ja liikennesuunnittelua, jossa fillarilla kulkevat on otettu huomioon.

Minulle sujuva liikenne merkitsee katkeamattomia pyöräilyreittejä, erillisiä pyöräkaistoja ja jos suinkin mahdollista, mahdollisimman vähän teräviä rotvallin reunoja.

Työmatkapyöräilijänä nostan hattua kaupungille, joka näkee vaivan ja pyrkii kehittämään pyöräilijöiden asioita, vaikka sitten pyöräparkkeja, kuten Kaupunkiuutiset (25.8.) pari viikkoa sitten kertoi.

Kesän alussa uhosin myyväni autoni. Olen jo siirtynyt sanoista tekoihin – auto on nimittäin puunattu myyntikuntoon.

Ehkä seuraavaksi on aika hankkia talvirenkaat kaksipyöräisen alle?

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31