Jutut

Kirjeitä yli sadan vuoden takaa

Hämeenlinnalainen Sini-Inkeri Lindqvist on toimittanut Elämän pituinen ystävyys -nimisen kirjevalikoiman, joka sisältää Torsten Costianderin kirjeitä veljelleen Leo Mechelinille vuosilta 1856–1904. Kirjeet vievät lukijan 1800-luvun lopulle, aikaan jolloin Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa. Leo Mechelin nousi tuolloin yhdeksi Suomen keskeisistä vaikuttajista.

Torsten Costiander on jäänyt kuuluisamman veljensä varjoon, mutta molemmat olivat aktiivisia uudistajia ja Suomen autonomian edistäjiä. Kirjeet kertovat elävästi aikakaudesta ja elämästä. Lindqvist on liittänyt kunkin luvun alkuun myös ajankohtaan liittyvää taustatietoa. Kirjevalikoima tarjoaakin kiinnostavan ajankuvauksen autonomian ajalta.

Kirjeet tarjoavat myös mahdollisuuden kurkistaa Costianderin ajatusmaailmaan.

– Kirjeistä on luettavissa mielipiteitä, toiveita, pelkoja, epäilyksiä, kaikkea mitä elämä ja aika eteen toi. Tutustumme mielenkiintoiseen henkilöön. Samalla myös Leo Mechelinin elämästä paljastuu uusi, yksityinen puoli, joka tähän asti on jäänyt vähälle huomiolle, Lindqvist kertoo.

Leo Mechelin oli mm. suomalainen valtiopäivämies, senaattori, oikeustieteilijä, professori, talouselämän vaikuttaja, lehtimies, kirjailija ja maan autonomian puolustaja. Esimerkiksi Löyttymäen kyläseura on pystyttänyt Janakkalan Löyttymäkeen muistokiven, jossa todetaan Mechelinin laatineen Suomelle perustuslain vuonna 1905 Löyttymäen kartanossaan.

Torsten Costiander (s. 1831) oli Leo Mechelinin (s. 1839) vanhempi veli, tai oikeastaan velipuoli. Veljeksillä on eri sukunimi, sillä Amanda Sofia Costiander jäi nuorena leskeksi ja solmi toisen avioliiton Haminan kadettikoulun opettajana toimineen Gustaf Johan Mechelinin kanssa. Kotikielinä puhuttiin ruotsia ja saksaa. Perheessä osattiin myös ranskaa ja venäjää.

Leo Mechelinin tavoin Myös Torsten Costiander oli monessa mukana. Hän toimi tsaarin armeijan upseerina, valtiopäivämiehenä, kuvernöörinä, teollisuusmiehenä ja tilanomistajana. Hän omisti mm. Nuutajärven lasitehtaan ja oli kiinnostunut maanviljelyn kehittämisestä. Torsten Costiander toimi myös Hämeen läänin kuvernöörinä vuosina 1888–95. Hän noudatti kuvernöörinä fennomaaneja suosivaa politiikkaa ja päätti suomen kielen ottamisesta läänin virkakieleksi.

Lindqvist teki opiskeluaikoinaan poliittisen historian pro gradun kuvernööri Torsten Costianderin kielipoliittisesta ajattelusta. Hän käytti tutkimuksensa lähdemateriaalina myös Costianderin kirjekokoelmaa. Costianderin kirjeet olivat ranskaksi ja ruotsiksi, joten Lindqvist suomensi ne. Kiinnostus kirjeisiin säilyi, ja Lindqvist jatkoi kirjeiden kääntämistä harrastusmielessä vielä opintojensa jälkeen.

– Rakastan historiaa, sanoja, kieliä ja kirjoittamista, Lindqvist toteaa.

– Kirjeitä oli helppo kääntää sikäli, että Costiander oli hyvä kirjoittaja.

Lindqvist kertoo, että vanhimmat kirjeet ovat ranskankielisiä.

– Ensimmäinen kirje on kirjoitettu Leo Mechelinin ollessa 16-vuotias. 1850–60-luvuilta on melko vähän kirjeitä, mutta sitten kirjeenvaihto lisääntyy. Vuonna 1869 muuttaessaan Nuutajärvelle Costiander vaihtoi kirjoituskielen ruotsiksi.

– Veljesten välillä vallitsi harvinaislaatuisesta ystävyys ja luottamus. Kirjeenvaihto jatkui liki puolen vuosisadan ajan aina Torsten Costianderin kuolemaan asti vuonna 1904. Kirjeissä kukkii rivien välissä myös lämmin huumori.

Lindqvist toivoo Leo Mechelin säätiön ja Sukuseura Mechelinuksen kustantaman kirjevalikoiman tuovan lukijalle mielenkiintoista tietoa menneestä.

– Kirjaa voi tilata 30 euron hintaan Leo Mechelin säätiöltä, Lindqvist vinkkaa.

Kirjaa voi ostaa tai tilata myös: sukuneuvosto@mechelinus.fi ja/tai puh. 040 5517 261.

Katso päiväkohtaisia uutisia

tammikuu 2019
ma ti ke to pe la su
« joulu    
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031