Jutut

Kirjoituskoneen näppäimistä tuli hittikoruja

Kirjoituskoneiden näppäimistöistä ja vanhoista lusikoista syntyy hopeaseppä Hannu Pelkosen käsissä uniikkeja koruja, joista on tullut haluttua tavaraa..

– Leikittelen niin koolla, muodolla kuin materiaalillakin. Mielestäni jokaisessa korussa pitää olla idea, jotain, mikä tekee siitä persoonallisen ja yksilöllisen.

Raaka-aineiksi kelpaavat mitä mielikuvituksellisimmat asiat ja esineet.

– Olen keräilijä ja kotini on täynnä kaikkea mahdollista. Lisäksi ostan paljon koruja ja pöytähopeita materiaaleiksi, ja kirjoituskoneita löydän esimerkiksi kirpputoreilta.

Hopea miellyttää Pelkosta, koska se on allergisoimaton ja myös kierrätettävissä. Myös alumiini, teräs, kupari, messinki ja pronssi kelpaavat, vaikkakin ne vaativat jalometallia seurakseen.

Koruissa ajan patina saa näkyä.

– Tykkään vanhoista esineistä ja siitä, miten aika kuluttaa metallia. Siksi patinoin myös omia korujani.

Pelkonen tuunaa kierrätysmateriaaleilla myös kielisoittimia sekä vahvistimia ihan oman harrastuksensa ja mielenkiintonsa pohjalta.

– Soitinrakentaminen on hauskaa vapaa-ajan puuhaa, mutta olen kyllä jonkin verran niitä myynytkin.

 

Pelkonen on työskennellyt Wetterhoffin talossa Fredrika Wetterhoff -säätiön stipendillä viime vuoden lokakuusta lähtien. Hän asuu Lopella, mutta työskentelee Hämeenlinnassa kolmena päivänä viikossa. Tila on Pelkosen käytettävissä elokuun loppuun asti.

– Laitoin hakemuksen ja tulin valituksi. Oli onnenpotku, että sain residenssin.

Pelkonen valmistui hopeasepäksi Tampereen seudun ammattiopisto Tredusta kahden vuoden opintojen jälkeen toukokuussa 2016. Taustallaan hänellä on yhteiskuntatieteiden maisterin koulutus ja 25 vuoden työura tietotekniikka-alalla.

– Olen tehnyt koruja 1990-luvun alkupuolelta saakka. Aina oli mielessä, pitäisikö soitinten- tai korunteosta tehdä ammatti. Lopulta uuvuin tietotekniikkaan ja uskalsin heittäytyä. Otin opintovapaata, ja sen päättyessä totesin, että aiempaan hommaan en palaa, ja lähdin uusille urille.

Ensimmäinen vuosi hopeaseppänä kului lähinnä suunnitteluun, markkinointiin ja koneiden hankintaan.

– Olen edelleen tehnyt muitakin töitä. Laskin, että ensimmäiset kaksi vuotta menee tappiolla. Sen vuoksi nuoren on vaikea tulla alalle. Perustamiskustannukset ovat suuret, ja se, että saa nimeä, vie aikaa.

 

Pelkonen kauppaa tuotteitaan lähinnä tapahtumissa sekä sosiaalisessa mediassa, jonka kautta tuotteita on myyty myös ulkomaille. Lisäksi hänen korujaan on myytävänä Riihimäellä yhdessä liikkeessä, mutta massatuotanto ei silti ole suunnitelmissa.

– Teen käytännössä vain uniikkituotteita tai korkeintaan kymmenen kappaleen sarjoja. Olen laskenut, ettei kannata kilpailla isojen tehtaitten kanssa.

Korvakorujen ja sormusten lisäksi Pelkonen muotoilee myös rannekoruja ja riipuksia.

– Minulla ei ole vielä kanttia hinnoitella sen mukaan, kuinka paljon työtä jonkin korun valmistus vaatii. Säästöt onneksi mahdollistavat sen, ettei ole tarvinnut pohtia, mitä kannattaa tehdä. Toistaiseksi olen tinkimättömästi tehnyt sitä, mikä on hauskaa.

Pelkosta kuitenkin mietityttää ideoiden kopioiminen, sekä se, kuinka paljon kierrätyskoruissa lopulta on omaa kädenjälkeä.

– Muodolle ei saa tekijänoikeutta. Kun saa idean jonkun toisen keksinnöstä, siinä koetellaan ammattietiikkaa, kuinka paljon voi matkia. Tässä joutuu pohtimaan myös sitä, että mikä myy ja mitä on helppo tehdä sarjassa, hän puntaroi.

Ala tuntuu silti omalta.

– Tämä ei tunnu työltä, tässä pystyn toteuttamaan omia ideoitani ja mielikuviani. Haluan, että valmistamissani koruissa näkyy aina oma kädenjälkeni.

Asiasanat

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31