Jutut

Koiravaljakot nauttivat Hakamäen kisareitistä

Tuire Mikkonen-Kalpio kilpailee Janakkalassa syntyneen suursnautserin Saturain Right Momentin kanssa. Kuva: Lea Haanpää

Janakkala

Hakamäen soramontun ympäristössä on pidetty koiravaljakkokilpailuja jo usean vuoden ajan. Viime sunnuntaina starttipaikan tienoilla kuului jälleen melkoinen haukunta, kun nelijalkaiset kisaajat intoilivat lähtöviivalle pääsyään.

Valjakkokoiraliiton alaiset cross-kisat Janakkalassa järjestää Hämeenlinnan seudun vesipelastuskoirat ry. Osallistujia niihin on tullut ympäri maata.

– Hakamäen alue on mieleinen ja tykätty kilpailupaikka sekä tuomareille että kilpailijoille. Se on turvallinen, väylä on hyvä ja maasto vaihtelevaa, ei mikään tasainen lentokenttä tai järven jää, mikä olisi koirillekin tylsää. Lenkki on myös yhtenäinen, joten sitä ei tarvitse juosta samaa kierrosta moneen kertaan, yhdistyksen janakkalalainen sihteeri Lea Haanpää kehuu.

Rata sai tällä kertaa valjakoilta vielä erityistä kiitosta, sillä kunta oli kunnostanut sen pintaa entistä paremmaksi. Kilpailureitti kulkee Turengin Kottilan ulkoilualueella kolmen ja viiden kilometrin lenkeillä ja Killunpolulla.

Ensimmäistä kertaa Janakkala crossiin oli saapunut kisaamaan Janica Kindt Läyliäisistä koiriensa Rikin ja Jaken kanssa. He starttasivat epävirallisessa luokassa.

– Olemme nyt toista kertaa kilpailemassa. Rata näyttää oikein lupaavalta, Kindt tuumasi ennen kisalähtöä.

Osallistujamäärät ovat vuosittain olleet nousussa, mutta sunnuntaisen kisan tulijamäärää rajoitti hieman toisten kilpailujen päällekkäisyys.

– Trendi on kuitenkin nouseva. Siihen on varmasti vaikuttanut suomalaisten saama kansainvälinen menestys sekä koirajuoksussa että -pyöräilyssä. Alkuun porukkaa oli paljon harrastusluokissa, nyt kaikilla alkaa jo olla kilpailulisenssit, Haanpää kertoo.

Kai Immonen on ollut Haanpään mukaan aina kova luu, ja tälläkin kertaa hän voitti pyöräilysarjan. Toinen Janakkalassa nähty huippumenestyjä on Tuire Mikkonen-Kalpio, joka pääsee mukaan lokakuussa pidettäviin EM-kisoihin. Hänelle sunnuntain kisa oli ikään kuin kenraaliharjoitus kansainväliseen koitokseen.

Hämeenlinnan seudun vesipelastukoirayhdistyksen porukasta Hakamäen kisoissa oli tällä kertaa kisaamassa pari osallistujaa. Yhdistys on pieni mutta aktiivinen.

– Järjestämme mielellämme muille kisoja. Lasten luokkaa ei tänä vuonna ollut, mutta aikaisemmin se on ollut suosittu ja mukava. Yritämme näin tehdä myös juniorityötä, Haanpää sanoo.

Vesipelastuskoiria käytetään hyvin harvoin tosi toimissa. Ne pelastavat vain hukkumisvaarassa olevia, eikä niitä käytetä hukkuneiden etsintään. Niitä ei voida myöskään hälyttää tehtäviin, vaan niiltä saa apua ainoastaan silloin, jos ne sattuvat olemaan avuntarvitsijan lähellä. Haanpään mukaan koirat hoitavat enemmänkin baywatch-tehtäviä eli rannalla päivystämisiä.

Rotukirjo canicross- ja koiravaljakkokoirissa on suuri, mutta suurin osa niistä on seisojia tai roturisteytyksiä.

– Lyhytkarvainen saksanseisoja on se vauhtihirmu, linjakas juoksija. Norjassa on jalostettu perinteisesti metsästyskoirina käytetyistä saksanseisojista erityisesti juoksuun ja koirahiihtoon oma juoksijalinjansa. Myös perinteiset palveluskoirarodut menestyvät koiravaljakkourheilussa. Esimerkiksi Tuiren koira on suursnautseri, ja se on vielä janakkalalaisen Satu Halosen kasvattama, Haanpää kertoo.

Koiravaljakkokisoja järjestetään sekä keväisin että syksyisin. Kesällä on usein liian lämmin ilma koirien juosta.

– Talvella pidetään hiihtokisoja, jos vain on lunta. Viime talvena sellaiset olisi voitu järjestää, mutta kisojen anominen pitää tehdä ajoissa, emmekä voineet olla varmoja, onko lunta, Haanpää kertoo.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31