Jutut

Kolumni: Aseet puhuvat, johtajat vaikenevat

Kuva: Jouni Harala
Kuva: Jouni Harala

Elokuun alkuun mennessä Yhdysvalloissa oli tehty 250 joukkosurmaa tai sen yritystä. Siis pelkästään tänä vuonna. Viikonloppuna luku kasvoi kolmella, joista ainakin yhdessä oli selvä rasistinen motiivi. Se tapahtui teksasilaisessa rajakaupungissa ja kohdistui sinne muualta muuttaneisiin.

Ongelma ei ole vain amerikkalainen. Uutiset kertovat joukkosurmista tai niiden yrityksistä Uudessa Seelannissa, Australiassa, Ranskassa, Belgiassa, Saksassa. Ehkä se kaikkein dramaattisin tehtiin hyvinvointiajattelun ytimessä, Norjassa kahdeksan vuotta sitten.

 

Häiriintyneitä sekopäitä? Yksinäisiä susia sairaine ajatuksineen? Eihän kukaan järkevä tee tuollaista, vaikka olisi mitä mieltä politiikasta. Eikä sellaista voisi tapahtua ainakaan täällä Suomessa.

Niin ajateltiin järkyttävistä koulusurmistakin ennen kuin niitä tapahtui. Mutta mikä tätä väkivaltaa ruokkii ja kuka niistä hyötyy?

Poliittinen ilmapiiri on selvästi jakautunut ja suvaitsevan liberaalin demokratia -ihanteen kannatus on vähintään hämärtynyt, ellei jopa hiipunut. Maailma täyttyy johtajista, joiden puheet lietsovat vastakkainasettelua, jopa vihaa. Presidentti Trump on tuominnut viimeisimmänkin viha-ampujan ”sekopäänä” mutta en ole havainnut hänen sanoutuneen selvästi irti tappajan viestistä. Johtajat vaikenevat motiiveista, kun aseet alkavat puhua.

 

Olisi optimistista ajatella, että ampumiset ovat vain yksittäisiä vihan purkauksia. Ääriesimerkkejä ne kyllä ovat mutta saavat voimaa ja kannusteita verkon poliittisista manifesteista, aiemmista veriteoista ja hiljaisen hyväksynnän ilmapiiristä. Tappaminen tuomitaan mutta ei välttämättä teon motiiveja. Väkivallan arkipäiväistymisestä voi olla tulossa uusi normi.

Politiikka jakaa myös Suomessa mutta onko kaikessa keskustelussa enää terveen protestin tai vaihtoehdon henkeä? Lapuan liikkeen aikana 1930-luvulla suomalaisia muilutettiin aatteen (tai muun syyn vuoksi) rajan yli Neuvostoliittoon. Nyt on vaadittu rajoja kiinni maahanmuuttajien tulolle, mutta seuraava askel on jo otettu. Ääriryhmien ulkomaisten esikuvien mukaan Suomi kuuluu Suomessa syntyneille suomalaisille. Meikäläiseksi ei siis voi tulla, vain syntyä.

 

Tälle ajattelulle on nimikin, etnonationalismi. On pakko mainita se suurin poliittinen viiteryhmäkin, jossa tätä on esiintynyt. Perussuomalaiset nuoret ovat avoimesti esitelleet teemaa, joskin puolueen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon laimeiden moitteiden saattelemana.

En yhdistä perussuomalaisia enkä joukkosurmia, se olisi ruma johdanto. Yhtä kiistatonta on, että poliittisella vihalla, puheilla, verkkoviestinnällä ja joukkosurmilla on selvä yhteys. Mitään yksinäisiä terrorisusia ei ole ja politiikan toimijoiden on katkaistava vihan ja surmien kierre. Se tehdään puhumalla, ei vaikenemalla.

Menoinfo