Jutut

Kolumni: Ennen eurovaaleja povattiin äärioikeiston nousua – Kuinkas sitten kävikään

Sirpa Pietikäinen Kuva: Muu
Sirpa Pietikäinen Kuva: Muu

Ennen eurovaaleja povattiin äärioikeiston nousua. Suunnitteilla oli euroskeptisten puolueiden yhdistyminen uudeksi voimaksi Euroopan parlamenttiin.

Äärioikeistolaiset puolueet pärjäsivät hyvin Ranskassa, Italiassa, Puolassa ja Unkarissa. Ennustusten mukaisesta jytkystä jäätiin kuitenkin kauas.

Eurooppalaisten perinteisesti matala aktiivisuus vaaliuurnilla nousi näissä vaaleissa korkeimmaksi kahteenkymmeneen vuoteen, yli 50 prosenttiin viime eurovaalien 43 prosentista. Tämä osoittaa, että mielenkiinto Euroopan tulevaisuutta kohtaan nousi.

Populistisen liikkeen kasvusta huolimatta eurooppalaisten luottamus yhteiseen unioniin on vahva. Viimeisin eurobarometri helmikuulta osoitti että 68 prosenttia EU-kansalaisista katsoo EU:n jäsenyydestä olleen nettohyötyä kotimaalleen ja 61 prosenttia pitää EU-jäsenyyttä hyvänä asiana. Vastaavia lukuja todistettiin viimeksi Berliinin muurin murruttua.

Tulevina viikkoina parlamentti järjestäytyy parlamenttiryhmiin ja valiokuntiin. Paikkojen menetyksestä huolimatta suurimpina ryhmittyminä Euroopan parlamentissa jatkavat Euroopan kansanpuolue, 179 paikalla parlamentin 751 paikasta, ja sosialistien ja demokraattien ryhmä 153 paikalla. Seuraavaksi tulevat Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä, johon Ranskan Emmanuel Macronin puolueen odotetaan liittyvän, 106 paikalla sekä vihreät, jotka voittivat 74 paikkaa.

Neljä EU-myönteistä ryhmää ovat jo sopineet rakenteellisesta yhteistyöstä. Tämä on tarpeellista, jotta voidaan tehdä ennustettavaa politiikkaa.

Euroopan parlamentti ei päätä Euroopan unionin toimivallasta. EU:ta voi julkisissa puheenvuoroissa vihata tai rakastaa niin paljon kuin haluaa, mutta valtaa parlamentti ei saa lisää ilman jäsenmaiden yhteistä, yksimielistä päätöksentekoa. Tämän euroskeptiset usein unohtavat mainita. Lähes kaikissa EU:n päätöksissä neuvottelupöydässä istuvat jäsenmaiden hallitusten edustajat.

Edessämme on suuria haasteita. Näihin lukeutuvat ilmastonmuutos, kiertotalous, yhteisen turvallisuuden vahvistaminen, terveyspalveluiden ja -tutkimuksen kehittäminen, reilut työelämän pelisäännöt ja kilpailukyky teknologian ja globalisaation murroksessa. Näihin kysymyksiin tarttuminen on vaikeaa, mutta hoitamatta jättäminen vasta aiheuttaakin ongelmia kansalaisille.