Jutut

Kolumni: Herkkukolmioista tulikin karvakolmioita

Sana Mustonen Kuva: Muu
Sana Mustonen

Kesä toi itikat, tissihien ja ruohikolla vihertyneet jalkapohjat. Punaiseksi palaneet käsivarret, uimapuvun lahkeista tursuavat linnunpesät ja pakollisen makkaran syömisen. Kesä toi myös idylliset aamut, kun teinit nukkuvat iltapäivään ja minä saan rauhassa istua kahvikuppini kanssa syreenipensaan juurella ja katsella, kuinka kissa peittää pökäleitään kukkapenkkiini.

Kesä toi raparperipiirakat ja mansikkakakut ja nurmikon leikkuun. Minulla on kolmipyöräinen ruohonleikkuri, jota ei tästä syystä voi työntää, mutta katkeaa se ruoho vetämälläkin. Rikkaruohotkin näyttävät aivan istutuksilta, kun ne rajaa leikkurilla. Kesällä ihminen on jotenkin onnellisempi. Ulos voi painella ilman pukemista ja pissalle voi kyykistyä mihin vaan. Ja kohta pääsee kanttarellimetsään!

 

Täällä kävi yksi treffimieskin, vaikka sanoin hänelle, ettei kyse ole treffeistä, kun hän asuu melkein Lapissa ja kaukosuhteisiin en enää lähde. Treffimies siis tupsahti poikiensa kanssa ja tietenkin sattumalta samaan aikaan tupsahtivat vanhempanikin. On se kumma, että yleensä ei käy ketään ja sitten kun joku tulee, tulee samalla aina myös vanhempani, yleensä myös joku likkakavereistani ja naapurin Riikka ja satunnaiset Jehovan todistajat ja nämä kaikki tietysti kahvitetaan.

 

Äitini, joka on aina yleisöä vailla, iski kyntensä treffimieheen ja ryhtyi kertomaan jeesusjuttuja ja ripulitarinoita yhtä aikaa ja toki muisti miehelle mainita, että tyttärellään ei ole ollut ketään miestä moneen vuoteen ja että minusta saisi kunnon vaimon.

Pelastaakseni treffimiehen mielenterveyden, lähdin esittelemään pohjoisen vieraille kirkasvetistä Melkutin-järveä Räyskälässä. Viimeistään tässä vaiheessa hautasin lopullisesti parisuhdeaikeet treffimiehen kanssa. Hän ajoi perässäni koko matkan neljääkymppiä, niin että oikea jalkani meinasi halvaantua, kun jouduin pidättelemään kaasupolkimen painamista. Tämän lisäksi treffimies ei uskaltanut uimaan, koska vesi oli muka liian kylmää. Tällainen toiminta haiskahtaa pahasti nyhverötoiminnalta, eikä sellainen mies kauaa kyydissäni kestäisi.

 

Yhtenä päivänä häpäisin itseni torikojulla, jossa myytiin leipomotuotteita. Siinä oli miehellä tarjolla jotain aivan ihanan näköisiä leivonnaisia ja kysyin, että mitä ne mahtavat olla. Mies kertoi niiden olevan herkkukolmioita. Minä kun aina koitan olla hauska ja sanavalmis, tokaisin siihen, että MÄ SULLE HERKKUKOLMION NÄYTÄN. Tuli vaivaannuttava hiljaisuus. Myyjä ei nauranut. Ei edes hymyillyt, vaan tuijotti kauhuissaan. Tunsin, kuinka puna kiipesi poskilleni.

Myöhemmin samoja tuotteita oli myynnissä Rengossa. Minä en muistanut enää leipomusten nimeä ja ostin kolme KARVAKOLMIOTA. Tällä myyjällä sentään oli huumorintajua.

Menoinfo