Jutut

Kolumni: Jääkiekkolegendat ovat meille melkein kuin omaa perhettä

Kuva: Toni Rasinkangas
Kuva: Toni Rasinkangas

Jääkiekon MM-kisojen otteluiden ohessa olen päässyt nauttimaan myös nostalgiasta. C Moren kanavilla on pyörinyt dokumenttisarja Mitalivuodet, joka palauttaa mieliin niitä hetkiä, kun leijonalauma on palannut kisoista rautaa kaulassaan. Suomalaisia lätkälegendoja katsellessa on vaikeaa olla liikuttumatta. Kansakunnan muistiin painuneiden urheilutekojen ääressä on tullut kuin huomaamatta vietettyä kokonainen ihmiselämä.

Muistatteko, kuinka nauroimme valmentaja Pentti Matikaisen muhkealle takatukalle ja viiksille? Pena joukkueineen toi kuitenkin olympiahopeaa 1988 Calgarystä. Neljä vuotta myöhemmin Suomen ensimmäinen MM-mitali, hopeinen, kannettiin kotiin Prahan kisoista. Kun Matikainen dokumentissa kyyneleet silmissä ja siinä samassa hiton takatukassa muisteli noita tapahtumia, sydämeni täyttyi rakkaudesta.

Olen sitä sukupolvea, joka ei jääkiekossa vuosikymmeniin uskonut Suomen voittoon, ellei tulostaululla ollut kolmen maalin johtoa. Muistan elävästi, kuinka kaikki muuttui yhdessä yössä.

Lillehammerin olympialaisissa 1994 maailman kartalle rymistellyt nuorisoketju teki pelillään lopun suomalaisen miehen melankoliasta. Vaikka alussa saattoi omissa soida, me kaikki tiesimme, että Saku Koivu, Jere Lehtinen ja Ville Peltonen voivat tehdä mitä tahansa. Ja niin he tekivätkin.

Peltonen on siinä mielessä erikoinen suomalainen jääkiekkosankari, ettei hänen omasta urastaan tullut mitään paraatimarssia NHL:n huipulle. Loukkaantumisten vaivaama laitahyökkääjä jäi rapakon takana selvästi ketjukavereidensa varjoon. Maajoukkueessa HIFK:n kasvatti urakoi 19 arvoturnauksessa ja monta monituista kertaa ratkaisijan roolissa. Maailmassa ei ole mitään niin kaunista kuin Ville Peltosen arpiset kasvot. Ne kertovat urheilun tähtikulttia suurempaa tarinaa.

Upeaa on ollut muistella tähtihetkiä ja katsella noita nyt jo vanhentuneita sankareita, jotka tuntuvat melkeinpä perheenjäseniltä. Niin vahvasti heidän mukanaan on eletty.

Olin tosi mielissäni, kun kisastudioon oli saatu kommentaattoriksi Olli Jokinen. Floridan entisen kapteenin olemuksessa on arvokkuutta, vaikka hymykin irtoaa herkästi. Ne ymmärtävät, jotka muistavat.

Jokinen lähti ”Päällikkönä” NHL:ään, mutta tuli miehenä takaisin.

Menoinfo