Jutut

Kolumni: Kaikki haluavat tuntea itsensä tarpeelliseksi – Entä jos omaa paikkaa maailmassa ei löydy?

Jenni Ahtiainen Kirjoittaja on porilaissyntyinen vapaa kulttuuriradikaali. Kuva: Matti Piiroinen

”Pitäisi kai uskoa siihen, että jokainen meistä löytää paikkansa tässä maailmassa? Mutta entä jos ei vaan löydä?”

Ystäväni kirjoitti näin. Se on hyvä pohdinta. Irrallisuuden tunteesta ja omasta roolistaan maailmassa saisi tehtyä laajankin psykologiaan perustuvan pohdiskelman, mutta koska en ole sen tieteenalan asiantuntija, lähestyn kelaa omasta perspektiivistäni.

Omia paikkoja maailmassa on monenlaisia. Yhdelle riittää oma koti. Toiselle palkitseva työ. Ja kolmas on kotonaan tien päällä. Kaikki haluavat tuntea itsensä tarpeelliseksi, olla osa yhteiskuntaa ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin ovat.

 

Itse tunsin olevani ammatillisesti hukassa muodin maailmassa monta vuotta. En kuulunut sinne. En osannut arvostaa edes saavutuksiani, koska minulle muotimaailma edusti lähinnä pinnallisuutta ja turhamaisuutta. Kun ystäväni esitteli minut tutulleen asustesuunnittelijana, potkaisin häntä nilkkaan: hävetti tulla esitellyksi ihmisenä, jonka ammatilliset arvot kietoutuvat vain vartalon ympärille ilman sen syvempää tarkoitusta sille, miksi ylipäätään olen asustesuunnittelija.

Kun puolitoista vuotta sitten sain kuulolaitteet, tulin puolivahingossa keksineeksi innovaation kaikille kuulolaitekäyttäjille. Yhtäkkiä työni ei ollutkaan enää pinnallista muotihöttöä, vaan se sai ihmiset tuntemaan olonsa hyväksi apuvälineiden kanssa, joiden käyttämiseen liittyy usein paljon häpeää. Pystyin vihdoin käyttämään ammatillista osaamistani korusuunnittelijana tavalla, jolla oli jotain merkitystä. Menetettyäni kuuloni löysin sattumalta paljon enemmän kuin edes heti ymmärsin: paikkani maailmassa.

 

Tulin juuri työmatkalta Amerikasta. Söin aamupalaa hotellin aulassa ja kuuntelin, kun isä antoi viereisessä pöydässä aikuiselle pojalleen elämänohjeita: ”You have to keep doing things out there, if you really wanna things to break through.”

Isän ohje ja ystäväni postaus sai mut ajattelemaan omaa vanhemmuuttani ja lasteni paikkaa maailmassa. Tehtäväni on voimistaa heidän taitojaan, halujaan ja kykyjään parhaani mukaan. Tarjota heille turvallisen kodin lisäksi työkaluja löytää itse oma paikkansa maailmassa.

Mutta nyky-yhteiskunnassa paine oman paikan löytämiseen on suuri. Maailma on täynnä sankaritarinoita: täydellisiä parisuhteita, perheitä ja ammatillisia menestystarinoita. Paine saavuttaa elämässään edes omasta mielestään jotain merkityksellistä on kova.

Kaikesta huolimatta omaa paikkaa ei ehkä löydy. Mitä sitten? Kokemukseen perustuen yksi kelpo vaihtoehto on yksinkertaisesti hyväksyä se tosiasia, ettei omaa paikkaa ole. Kun paine sellaisen löytämiseen katoaa, eläminen helpottuu huomattavasti.

Ja sitten jonain päivänä ehkä huomaakin, että se paikka löytyi kuitenkin. Kun vaan hyväksyi itsensä juuri niin päämäärättömänä tai paikattomana eli sellaisena kuin oli, ilman sen kummempia tavoitteita.

Menoinfo