Jutut

Kolumni: Kaupunkien voitto on ympäristön tappio

Timo Kaunisto Kuva: Jouni Harala
Timo Kaunisto Kuva: Jouni Harala

Viime vuodet on ollut trendikästä julistaa kaupunkien voittoa. Suomalainen yhteiskunta saattaa vihdoinkin karistaa agraariset pölyt liepeiltään ja nauttia metropolielämästä.

 

Konsultti Timo Aro on tehnyt kelpo tilin pelotellessaan maakuntien väen maailmanlopun ennusteillaan henkihieveriin. Ei ole Suomessa kunnanjohtajaa, joka ei epätoivoisena hoe seudulleen ”pitovoimaa ja vetovoimaa” Aron innoittamana. Tilastokeskus lyö löylyä kiukaalle laskiessaan, että väestön määrä kääntyy kaikkialla laskuun. Lapsia ei enää uskalleta tehdä ja harva muuttaa muualtakaan ankeaan ja muukalaisvihamieliseen maahamme. Helsingin lisäksi muuttovoittoa saavat vain hautuumaat.

 

Kaupungistuminen on tosiasia mutta onko se aina hyvä asia? Aikana, jolloin jokaista ajettua kilometriä, nautittua ateriaa tai suunniteltua lomamatkaa arvioidaan hiililaskuri kädessä, tutkitaan kaupungistumisen hiilitasetta törkeän vähän. Useimmiten katse kääntyy lämmitykseen ja liikenteeseen. Tiedämme jo, että varsinkin Helsinki nojaa edelleen vankkaan kivihiilitalouteensa eikä muillakaan suuremmilla kaupungeilla erityisen puhtailla polttoaineilla ole herkuteltu. Hämeenlinna on poikkeus: uusiutuvien osuus lähentelee kaukolämmössä 90 prosenttia.

 

Energiaakin suurempi peikko väijyy rakentamisessa. Kaupungistuminen on meilläkin betonipolitiikan kulutusjuhlaa, jossa ei kiveä säästellä. Harva tajuaa, kuinka vakavasta ympäristörikoksesta on kysymys. Alkuvuodesta Guardian-lehti julkaisi laajan betoninumeron, jossa se laski betoniteollisuuden olevan maailman kolmanneksi suurin hiilidioksidin lähde heti Kiinan ja USA:n jälkeen. Energiaintensiivinen Portlandin sementti keksittiin Englannissa 1824 ja jos joku sitä nyt yrittäisi markkinoille, ei taatusti saisi myyntilupaa.

 

Tästä ei urbanisaatiokupla puhu. Usein kuulee väitettävän, että onhan meillä puurakentaminenkin kasvussa mutta vaisua on. Viime viikonlopun Helsingin Sanomissa rakennusteollisuuden edusmies valitteli, että vielä 2000-luvun alussa julkinen sektorikin teki muutamia näyttäviä puurakennuksia vaan eipä enää. Puuta käytetään etupäässä verhoilumateriaalina, kuten stadin uudessa pääkirjastossa.

 

Nopea kaupungistuminen on monella tavalla haitallista ympäristölle. Se ei sellaisenaan vähennä myöskään työ- ja vapaa-ajan liikkumista tai johda julkisen liikenteen ekologiseen ylivaltaan. Hämeenlinnaan tyrkytetään tästä syystä toriparkkia ja Helsinkiin keskustatunnelia. Tampere hehkuu ratikoita mutta ennustan, ettei autoliikenne vähene Pirkanmaan pääkaupungista.

 

Viimeisin villitys on rakentaa kerrostaloja myös takapihoille ja puistoihin. Tässä kunnostautuu myös Hämeenlinna, jonka keskustavisio edellyttää porukan tunkemista torin liepeille.

Rajansa kaikella, myös kaupunkien kasvulla. Tulevaisuuden hyvä elämä on monipaikkaista, luontoa ja omaa rauhaa arvostavaa.

Menoinfo