Jutut

Kolumni: Kompromissi ei ole kirosana

Timo Kaunisto Kuva: Jouni Harala
Timo Kaunisto Kuva: Jouni Harala

Viimeisin Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston kokous oli hämmentävä. Puolen vuorokauden kestosta se ei johtunut vaan värikkäistä irtiotoista. Puheenvuoroissa kuultiin monta ”kolkatan olkaa” ja ”tuomiopäivän tuomasta” julistamassa kaupungin nopeaa tuhoa. Kaikki oli tehty taas väärin tai ainakin väärä porukka oli ollut tekemässä harvoja oikeita asioita.

Kritiikki on paikallaan, varsinkin jos sen esittäjällä on realistinen vaihtoehto. Niitäkin kuultiin mutta pölhöpopulismin huipentumana voi pitää kokoomuksen irtiottoa kuntaveronkorotuksessa. Kokoomuksen – Hämeenlinnan suurimman valtuustoryhmän – hallitusjäsenet olivat syksyn hioneet yhteistä ratkaisua talousahdinkoon, jossa päädyttiin säästöpaketin ja pienen veronkorotuksen yhdistelmään. Vaikea paikka, jossa jokainen tinki tavoitteistaan.

Valtuustossa sopu revittiin auki. Kokoomuksen kunnallisjärjestön puheenjohtaja Antti Ahonen ja valtuutettu Anni Puntila kinasivat ensin keskenään, kumpi pääsee esittämään kunnon republikaania. Ahonen voitti ja perussuomalaisetkin jäivät ihmettelemään, mahtuuko heidän ryhmästään oikealta puolelta ohi. Kyllä pääsi.

Ahonen ja Puntila täydensivät pläjäyksensä haukkumalla vihervasemmiston ja ehkä meidät kepulaisetkin kaupunkilaisten ”ryöstämisestä”. Päättelin niin, että kaksikon tavoitteena on kevytkunta, jossa jokainen on omillaan, kun se pärjääminen nyt vain on susta ittestäs kiinni. Leikatkaa, supistakaa, karsikaa – se oli sanoma.

Sillä viestillä on toki hyvä mennä kuntavaaleihin, joihin toivotan onnea ja kohtuullista menestystä. Mutta aika tavalla ennen kuulumatonta on vetää matto oman porukan hallituskompromissilta kertomatta siitä omille saati muille. Kun sopimuksen yksi nurkka puretaan, horjuu koko pytinki. Vaikka Ahonen lievensi neuvottelutauon jälkeen esitystään, kannatti kapinaa silti kuusi kokoomusvaltuutettua.

Kuntademokratiassa on mieluusti soveliasta olla eri mieltä mutta tällaisia yllätyshyökkäyksiä se ei voi sietää. Kokoomus on profiloitunut vuosikymmenten varrella sivistyspuolueena, jonka linjaan ja toimintakulttuuriin voi luottaa. Tämän jälkeen voi miettiä, montako uutta perussuomalaista puoluetta maassa pitää olla? Onko vahvempien anarkia seuraava steppi kun koko ajan pitää politiikassa shokeerata?

Mikä vika on poliittisessa kompromississa? Ei sillä somessa saa peukutuksia mutta niillä on kaikki isänmaan vähänkään kauemmaksi katsovat ratkaisut rakennettu. Itse en halua edesmenneen Teiniliiton poliittista kulttuuria takaisin. Tuskin haluavat nekään, jotka eivät ole itse kokeneet.

Menoinfo