Jutut

Kolumni: Kuinka käy vanhojen talojen, jos talkookalja ei enää maistu?

AP Sarjanto Kuva: Toni Rasinkangas
AP Sarjanto Kuva: Toni Rasinkangas

On syytä olla huolissaan vanhojen suomalaisten puutalojen tulevaisuudesta. Hönörakentaminen eli remontointi pikku kekkulissa on uhkaavasti vähenemässä.

Kuka enää jaksaa korjata rintamamiestaloja, kun uusi sukupolvi on heittäytynyt lähes päihteettömäksi? Kukaan ei jaksa vuosikymmeniä nysvätä yhden röttelön parissa selvin päin. Kun portaikon kattopaneelien alta paljastuu pommi, eksistentiaaliseen ahdistukseen ei ole kuin yksi ratkaisu. Se on hönörakentaminen.

Kun olen näin vanhemmiten alkanut pitää huolta terveydestäni, olen samalla saanut huomata, kuinka raittius murentaa puutaloidylliä. Skarppina pysyttelevä ei pysty loputtomasti huijaamaan itseään. Ihminen saattaa tulla lopputulokseen, että rakkaudella vaalittu talo on kylmäpäisesti arvioituna mätä paska ja elämä on jossain muualla. Vanha talo voi tuntua loputtomalta suolta, joka vie rahat, hermot ja kaiken ajan. On siis uhrauduttava.

Kylmä kalja puutarhakeinussa tai lasillinen viiniä auringonpaisteisella kuistilla muuttaa tilanteen silmänräpäyksessä. Jo alkaa talovanhus taas näyttää melkeinpä elävältä olennolta.

Mieleen muistuvat ne loputtomat tunnit, jota sen korjaamiseen on uhrattu, itkunkohtaukset ja voitetut vastoinkäymiset. Mitä kaikkea onkaan saatu aikaiseksi! Kyllä tämä sentään on ihmisen elämää, omassa rauhassa saadaan olla, tekemällä opitaan ja kissoilla on pihaa temmeltää.

Kohta on miehemme taas työn touhussa. Maksa vinkuu ja lähikauppa kiittää.

Pitäisikö perustaa Hämeen hönörakentajien yhdistys? Luulisi EU-rahaa tippuvan, koska tavoitteena olisi edistää rakennusperintömme vaalimista. Tai jos perustaisi peräti yrityksen? Ammattilaistemme erikoisaloja ovat hönöttely ja pähkäily. Sloganeitamme voisivat olla: ”Vuosikymmenien kokemus. Rahat takaisin, jos jotain tapahtuu. Hiljaa hyvä tulee. Ei yllätyksiä”.

Taidatte arvata, että tänä kesänä on taas remonttia edessä. Eli jos näette minut alkukesästä Sairiossa kanniskelemassa sikspäkkiä, turha ryhtyä moralisoimaan. Siinä vain mies ponnistelee historiallisen ja arvokkaan kaupunkikuvan puolesta. Ei sitä voi tuleenkaan tuikata.

 

Menoinfo