Jutut

Kolumni: Kuinka kepu nousee köysistä? – Kaunisto kosiskelee Timo Soinia keskustan puheenjohtajaksi

Timo Kaunisto Kuva: Jouni Harala
Timo Kaunisto Kuva: Jouni Harala

Pääministeripuolue keskusta lyötiin vaaleissa, jos ei nyt ihan kanveesiin niin kunnolla köysiin. Tässä on itsekin saanut ottaa hetken ”lukua”. Neljän vuoden takaisiin voiton tunnelmiin verraten on pakko todeta, että onni täällä vaihtelee, varsinkin vaalionni. Vielä 2000-luvun alussa valtapuolueiden kannatusmuutokset taisivat yhteensä mahtua viiteen prosenttiyksikköön. Nyt pelkästään keskusta menetti kolmanneksen äänistään. Politiikasta on totisesti tullut hetken kauppatavaraa.

Totean selvyyden vuoksi Johannes Virolaisen tavalla, että kun kansanvalta puhuu niin pulinat pois. Keskityn tässä silti tovin pohdiskelemaan, kuinka kepu voi nousta poliittisen nyrkkeilykehän köysistä. Vai onko niin, että nyt tuosta maalaisten kummallisesta puolueesta lopultakin tulee oikean kokoisensa.

 

Kepun kuolemaa on kuulutettu jo sen syntymästä saakka. Eihän tuollainen suomalaisista herätysliikkeistä, osuustoiminnasta ja nuorisoseurasivistyksestä ponnistava liike voi elää. Eihän sillä ole juuria konservatiivisessa kapitalismissa eikä luokkataistelua hehkuttavassa sosialismissa. Puhuvat köyhän asiasta ja itsensä kehittämisestä, unohtamatta lujaa herravihaa saati suurkaupunkien höykyttämistä. Valtiota ja kuntiakin haluavat hoitavat niin kuin talonpoika tilaansa: nuukasti, perinteisesti ja isältä pojalle, joskus tyttärellekin.

 

Tässäpä se tappion ydin taitaa ollakin. Tällaisista asioista meidät on tunnettu ja tämänkaltaisten asioiden vuoksi meitä on valtaan äänestetty. Viimeisten neljän vuoden aikana keskustan missio oli laittaa talouskriisien ja heikkojen hallitusten runtelema Suomi kuntoon. Siinä onnistuimme ihan kohtuullisen hyvin: työpaikkoja syntyi yli tavoitellun ja velaksi elämiselle laitettiin stoppi.

Harmillista on, että samalla hukkasimme oman identiteettimme. Puhuimme vierasta kieltä, nostimme ministereiksi joitakin poliitikkoja, joilla oli kuurot korvat kentälle. Rohkeita oltiin mutta jälkeenpäin ajatellen myös hullunrohkeita. Käsi ei enää ollut kansan pulssilla. Emme pärjänneet somessa, jäimme pelokkaan maahanmuuttokeskustelun jalkoihin. Ja kruununa oli sote, josta ei tälläkään kertaa tullut mitään. Yhtä hallituksen kärkitavoitteista uupui ja sen myötä kaikki.

 

Nyt sitten istumme hallitusneuvotteluissa. On ristiriitainen olo. Puolue tarvitsisi kipeästi ideologista paluuta juuriensa perusarvoihin ja koko nuutunut toiminta uutta puhtia. Samalla näen, kuinka keskustaa tarvitaan viemään palvelurakenteiden uudistus maaliinsa. Demarien, vihreiden, RKP:n ja vasemmistoliiton kanssa näyttää onnistuvan se maakuntasote, joka ei kokoomuksen ja pörriäisfirmojen johdolle käynyt.

Nostaako hallitusvastuu keskustan? Se on täysin mahdollista, hallituksen kakkospuolueelle jopa luonnollista. Ilman kovaa työtä se ei tule. Ensimmäiseksi on löydettävä uusi puheenjohtaja hyvin työnsä tehneen Juha Sipilän seuraajaksi. Yksi sanavalmis puheenjohtaja on vailla töitä: sinisestä syvän vihreään ei ole kovin pitkä matka. Timo Soini, laita hakemus sisään!

Menoinfo