Jutut

Kolumni: Kun maailma alkaa lyödä, se mättääkin oikein olan takaa

Sana Mustonen Kuva: Muu
Sana Mustonen Kuva: Muu

Tämä on kaikkien valitusvirsien äiti. Ei paista päivä risukasaan. Kohtalo on kimpussani ja puree niin perkuleesti! Onhan minulla toki takapuolta, missä hampaitansa lepuuttaa, mutta rajansa kaikella.

Tuntuu, että kun maailma alkaa lyödä, se mättääkin oikein olan takaa. Tässä sinulle latvalaholle, joka siinä noita-akan mökissäsi kuvittelit olevasi onnellinen. Laitetaanpa eukolle paskaa niskaan. Mokomakin tyhjän nauraja. Aina se on toitottanut, että on syntynyt onnellisten tähtien alla. Laitetaan sille ikuinen yö, ilman tähtiä. Nyt on sitten se tähtitaivas pimeänä. Tai ehkä vain unohdin, missä se on, kun en nykyään edes muista mitään. Enkä näe. Sokea kana löytää kyllä jyvän, mutta sokea Sana ei löydä sientä. Niin on kakkulat nenällä, mutta sateisessa metsässä suppilovahveron löytäminen on koko ajan työläämpää. Ja sitten kun sen sienen löytää, unohtaa sieniveitsensä siihen sammalille. Kun on muistivammainen, vaikka ei päässäni mitään ollutkaan, kun tutkittiin. Tyhjää täynnä. Ja Rengon metsät ovat täynnä Mustosen puukkoja ja sieniveitsiä. Ja silmälaseja. Kerran sinne unohtui koira.

Ainahan tässä on menty ihan hilkulla, että koska se pohja putoaa. Olen vain sellainen ylioptimistinen idiootti, joka on osannut nauttia niistä pienistä asioista, jotka ovat monille itsestään selvyyksiä. Olen ajatellut, että huomenna on varmaan parempi päivä. Eikä se usein ole ollut, mutta toivoani en ole menettänyt. Mutta repeää se hermo siis joskus minullakin. Koko vuosi on ollut haasteellinen. Jäin työttömäksi, mutta minua ei huolittu työttömäksi. Lue: Rahanmenoa. Sain kuulla olevani yrittäjä, vaikka en ole koskaan yritystä, en edes toiminimeä perustanut. Kesällä kaikkiin lemmikkeihimme iski kettukapi. Lue: Rahanmenoa. Alkusyksystä loppui kaivosta vesi. Lue: Rahanmenoa. Piti ajaa 30 kilometriä, että pääsi kaverille suihkuun. Ja Prismaan pesemään pyykkiä.

Jokin aika sitten kärähti imuri. Lue: Rahanmenoa. Poks, kuului imurista ja kipinät sinkoilivat. Sitä saisi aika monta sientä kerätä ja myydä, että saisi uuden imurin. Lakastaan sitten perkele!

Äsken huomasin, että keittiössä on vesivahinko. Lue: Rahanmenoa. Astianpesukoneeni vuotaa ja on tehnyt sitä ilmeisesti pidemmän aikaa. Kun purin litimärkää sokkelia ja sohotin sinne kaapistojen alle taskulampulla, selvisi, että rotta oli viettänyt siellä kulutusjuhlia. Nakertanut palasaippuaa ja ruontähteitä, sekä paskonut ahterinsa tyhjäksi. Moneen kertaan. Meillä on siis myös rottaongelma. Oujee!

Joku miesehdokaskin tuossa kävi näyttämässä naamaansa. Vaikka ei siitä naamasta mitään selvää saanut, kun oli partaa kuin pahimmalla terroristilla.

Mies oli mukava, mutta ei siitä suhdetta tullut. Minä kun en Turkuun muuta.

Menoinfo