Jutut

Kolumni: Kuninkuusravit keppihevosella

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Hannu Peltonen
Juha-Pekka Koskinen Kuva: Hannu Peltonen

Viimeisen vuoden aika paatuneimmatkin jatkuvan talouskasvun messiaat ovat joutuneet punnitsemaan tekojaan ilmaston näkökannalta. Ilmastonmuutos nousi otsikoihin sellaisella rytinällä, ettei kukaan yritysjohtaja tai poliitikko, joka haluaa olla hip ja hop, voi olla ottamatta kantaa tähän kirjaimellisesti kuumottavaan asiaan. Vuosikymmeniä jatkuneen säälimättömän piiskaamiseen jälkeen piiskaajat jeesustelevat kilpaa vetohevosen märkivien haavojen äärellä.

 

Jotta poliitikko voisi olla uskottava, hänen pitää tavoitella vähintään hiilineutraalia kaupunkia, ellei peräti valtiota. Yritysjohtaja puolestaan lisää firmansa valikoimiin ilmastoystävällisiä tuotteita ja muistaa mainita, että mikä tahansa tehtaan uusi valmistusprosessi on ilmastoteko, jonka hiilijalanjälki on pienempi kuin muurahaisen tanssikenkä. Kaupunginhallitukset kautta maan välttävät punaista lihaa, ajavat polkupyörillä ja istuttavat puita, ainakin niin kauan kuin kamerat pyörivät.

 

Tietysti on mahtavaa, että ihminen kykenee uusiutumaan ja muuttamaan tapojaan. Terveellisempi ja kestävämpi tapa elää tällä planeetalla on tarpeen, sillä ihmispopulaation määrä koettelee jo rajusti maapallon kantokykyä. Jos lopputulos on hyvä, on aivan sama, tehdäänkö muutos vääristä syistä, kuten näkyvyyden ja marttyyrikruunun tienaamisen toivossa.

 

Ikävä kyllä totuus on aina hiukan tarua ihmeellisempää. Samaan aikaan kun poliitikot halaavat lehtikuvissa puita ja yritysjohtajat polkevat poskilihat punaisina polkupyörää viikkolehtien kuvissa, kaikki mittaustulokset osoittavat, ettei mitään muutosta ole tapahtunut. Ilmastonmuutoksen mittarina käytetty hiilidioksidipitoisuuden nousu ilmakehässä jatkuu tasaisen tappavaa vauhtia. Selfiekamerat eivät surraa, kun komiteat lentelevät ympäri maailmaa taputtelemaan toisiaan selkään sen työn kunniaksi, jonka he ovat julkisuudessa tehneet.

 

En nyt mitenkään tahtoisi olla ilkeä, mutta Stanfordin tutkimusinstituutin tiedemiehet Elmer Robinson ja R.C. Robbins esittivät raportissaan jo vuonna 1968 huolensa mahdollisesta ihmisen aiheuttamasta kasvihuoneilmiöstä. Todisteet olivat selkeät, mutta asia ei kiinnostanut ketään, koska talouden kasvu vaati öljyä ja bensaa. Raha ratkaisi kehityksen suunnan, ja niin se tekee nytkin. Historia on osoittanut, että päättäjät ovat pääsääntöisesti huolestuneita ympäristön tilasta niin kauan, kun se on polttava puheenaihe ja sen keinoin voi lypsää joko rahaa tai kunniaa. Voimme toivoa, että nyt kaikki on toisin.

 

Tästä tulikin mieleeni, onko kukaan nähnyt sitä hopeaharjaista keppihevosta, jonka nimi oli vanhustenhoito? Se on kadonnut johonkin, vaikka ongelma on yhä tallella.

Asiasanat

Menoinfo