Jutut

Kolumni: Me muutumme matkallamme

Taija Tuominen Kuva: Muu
Taija Tuominen

Eräässä sarjakuvassa vanhempi nainen totesi, että on mahtavaa olla eläkkeellä, koska ei tarvitse pelätä raskaaksi tulemista eikä tarvitse lähteä krapulassa töihin tai kouluun.

Sarjakuvalle oli pakko hymyillä, vaikka en ole ajatellut eläkeasioita. Olen ennemminkin ajatellut joskus kuolevani työhuoneessani.

 

Eräässä kirjallisuustapahtumassa tilaisuuden jälkeen kanssani seminaarihuoneeseen jäänyt viisikymppinen mies huokasi surullisesti. Hän sanoi, että hän ei uskalla sanoa nykyisin enää mitään, koska aina haukutaan sedäksi, joka on väärässä.

Se ei hymyilyttänyt. Sympatiani oli täysin hänen puolellaan.

 

Samassa kirjallisuustapahtumassa muutama vuosi aiemmin minulta kysyttiin ikääni. Vastasin täyttäneeni juuri viisikymmentä.

– Eikö sinusta ole surullista, että on asioita, joita et voi enää tehdä? iänkysyjä ihmetteli.

– Ei mikään ole surullista, päinvastoin, vastasin.

Myöhemmin tuli mieleeni, että mitä hän tarkoitti näillä asioilla, joita ei voi enää tehdä.

Kaikkeahan voi tehdä. On eri asia, että haluaako tehdä.

 

Kirjallisuudessa henkilöhahmojen kohdalla puhutaan ulkoisesta juonesta ja sisäisestä juonesta.

Ulkoisessa juonessa henkilö matkallaan kirkonkylään ajaa kolarin, loukkaantuu vakavasti ja sen jälkeen pikkuhiljaa kuntoutuu.

Sisäisessä juonessa kuvataan miten kolari muuttaa henkilöhahmoa. Löytääkö hän sen kautta uusia elämän arvoja vai menettääkö jotakin?

Ulkoinen juoni kertoo siis siitä mitä tapahtuu ihmiselle ja sisäinen juoni siitä mitä tapahtuu ihmisessä.

 

Yli kolmekymmentä vuotta sitten Ridge Forrester vieraili Hämeenlinnassa ja Jukolan pellolle rakennettiin vierailua varten lava. Ystäväni oli palkattu sinne hänen turvamiehekseen.

Ridge Forresterin hahmo ei ole niistä ajoista muuttunut. Viihteen eräs tunnusmerkki onkin se, että viihteestä puuttuu sisäinen juoni, henkilöhahmot eivät muutu.

 

Me muutumme matkallamme jotakin kohti. Tämä on eräs asia mikä tekee elämästä lumoavaa ja mielenkiintoista.

Merete Mazzarella on esseessään listannut asioita, joista oli ennen tohkeissaan ja jotka ovat nyttemmin menettäneet merkityksensä. Hän on myös listannut asioita, jotka ovat yllättäen nousseet merkittäviksi.

Eikä ole olemassa mitään yhtenäistä listaa. Jos me teemme nyt listat, kaikkien tulevat olemaan erilaisia. Ja niin pitääkin olla.

Kun olin vastikään jälleen South Dakotassa vapaaehtoisena lakota-intiaanien reservaatissa, erään ränsistyneen ja sekaisen parakin seinälle oli nostettu taulu. Siinä luki, että älä tuomitse naapuriasi, ennen kuin olet kävellyt hänen mokkasiineissaan pitkään.

Menoinfo