Jutut

Kolumni: Meillä ei ole varaa antaa pölyttäjien hävitä

Sirpa Pietikäinen Kuva: Muu
Sirpa Pietikäinen

Useat pölyttäjälajit ovat kuolleet tai vaarassa kuolla sukupuuttoon Euroopassa. On arvioitu, että pölyttäjähyönteisten määrä on vähentynyt rajusti viimeisen 30 vuoden aikana, erityisesti vuoden 2007 jälkeen. Yli 40 % hyönteislajeista on uhkassa kuolla sukupuuttoon.

 

Mehiläisitä tulee usein ensimmäisenä mieleen hunaja tai niiden surina. Kuitenkin vielä hunajaa arvokkaampaa on mehiläisten tekemä kasvien pölyttäminen. Se on välttämätöntä monien kasvien sadolle. Mehiläislajien arvioidaan pölyttävän 75–80 prosenttia maailman kasveista. Usein puhutaankin ekosysteemipalvelusta. Ne ovat siis erittäin tärkeitä meille ihmisille ja luonnon monimuotoisuudelle. Ilman mehiläisiä ruokapöydässämme olisi tarjolla vain viljaa, maissia ja soijaa, tuskin kahvia. Meillä ei olisi useimpia hedelmiä, hunajasta puhumattakaan.

 

EU:n ja jäsenmaiden tulisi ottaa politiikassaan huomioon toimimattomuuden kustannukset, eli se miten paljon kuluja syntyy, jos mehiläiset katoavat. Ehkäisy tulee varmasti halvemmaksi kuin koko maailman ruokavalion muuttaminen pölyttäjien kadottua.

Valitettavasti mehiläisiä uhkaa moni asia, joihin ihmisten toiminnalla on vaikutusta. Biotooppien häviäminen, ilmastonmuutos ja torjunta-aineet ovat uhkista suurimmat.

 

Maataloudessa käytettävät torjunta-aineet, huono sää, sairaudet ja loiset tappavat mehiläisiä ja kimalaisia. Erityisesti neonikotinoidit, jotka ovat torjunta-aineissa käytettyjä hermomyrkkyjä, tuhoavat hyödyllisiä pölyttäjiä, sillä ne sekoittavat hyönteisten sisäiset kompassit niin, etteivät ne löydä takaisin pesiinsä. Niin ikään Fipronil, auringonkukan ja maissin siementen tuholaistentorjunta-aine, on vahingollinen mehiläisille. Neonikotinoideilla on peitattu Suomessa rypsin ja rapsin siemeniä ehkäisemään kirppojen aiheuttamia tuhoja. Siitepölyä tutkittaessa huomattiin, että suurin osa kemikaalia sisältäneestä siitepölystä oli peräisin villikukista. Niitä ei käsitellä millään aineilla, vaan kemikaalit voivat levitä ympäristössä todella laajalle alueelle, josta ne päätyvät mehiläisten ruokaan.

 

Komission mehiläisten suojaamiseksi tekemässä esityksessä oli huomioitu vain akuuttia haittaa aiheuttavat aineet, mutta ei pitkäaikaisia kroonisia vaikutuksia. On häpeä, että asialle ei ole vielä tehty mitään ja siitä pitää muistuttaa jälleen. Komissio tietää, että EFSA on todennut aineet vaarallisiki pölyttäjille, mutta jäsenmaat eivät ole valmiita hyväksymään tätä.

Menoinfo