Jutut

Kolumni: Olemme vaikutteiden summa

Taija Tuominen Kuva: Muu
Taija Tuominen

Terveiset täältä torin laidan kivitalosta, jossa olen asunut jo yli kaksikymmentäviisi vuotta. Samaa korttelia tulin aikoinani usein Hauholta ystäväni kanssa kiertämään kevytmoottoripyörillämme. Ystäväni sai erään kerran poliiseilta tarpeettomasta korttelirallista sakot.

– Se kaveriskin saa sakot, jos vielä ilmestyy, poliisi totesi.

En saanut. Olin jo ehtinyt häipyä kohti syrjäkylien sorateitä.

 

En kirjoita nyt ykköskorttelista enkä toriparkista. Teen sen kyllä, mutta tarkkailen vielä tilannetta. Kerään voimia ja aineistoa, sillä joitakin asioita pitää hautoa ja kypsytellä.

Pitää rakentaa pala palalta, kunnes kokonaisuuden saa hahmon ja muodon.

 

Kirjoitan siitä miten palasin maanantaina Kajaanista työmatkalta ja kotitaloni rappukäytävän ala-aulassa oli ensimmäisenä iso ruusuasetelma. Jouluisin siinä on pieni kuusi, joka hohtaa valoaan lasin lävitse myös kadun puolelle.

Miten se tekeekään minut onnelliseksi. Miten rakastankaan sitä.

Miten mieleeni jäi Kajaanista monta kohtaamista. Miten eräs suomussalmelainen kurssilaiseni myöhästyi, koska kissa karkasi.

Toinen kirjoitti matkastaan Kostamukseen ja kolmas avasi paperille synkimmän salaisuutensa ja vapautui siitä. Eräs keskittyi kiihkeästi kainuulaisiin vampyyreihin.

 

Elämäkertakirjoittamisen kursseilla keskitytään usein oman elämän vaiheisiin, sukuun tai vaikka talon tai kylän historiaan. Samalla kuitenkin katsotaan myös tulevaan.

Me piirrämme sukupuun vanhemmistamme ja esivanhemmistamme. Olemme perineet piirteitä sieltä, mutta olemme enemmän kuin heidän summansa. Samalla meillä on myös sukupuu omista ideoistamme.

 

Me emme voi valita perhettämme, mutta voimme valita rakkaamme, opettajamme ja ystävämme. Voimme valita missä asumme. Voimme valita elokuvat, joita katsomme, kirjat, joita luemme ja musiikin, jota kuuntelemme.

Valinnat tekevät meistä sen mitä olemme.

Olemme kaikkea sitä mitä päätämme sisällyttää elämäämme. Olemme vaikutteiden summa.

 

Brooklynista kotoisin oleva rapartisti Jay Z on sanonut, että olimme lapsia vailla isää, joten löysimme isän musiikista ja kaduilta ja historiasta. Saimme valita vanhemmat, joiden innoittamina loisimme itsellemme oman maailman.

Saksalainen kirjailija Goethe on puolestaan todennut, että meitä muokkaa ja muovaa se mitä rakastamme.

On se rakkaus sitten ruusuasetelma Sibeliuksenkadun rappukäytävässä, kaunis tori sen edessä, rakkaus läheisiin ja työhön.

On se rakkaus sitten maalaisnuoren intohimo kortteliralliin jännittävän kaupungin valoissa.

Jokaisella on omansa.

Menoinfo