Jutut

Kolumni: Omistamisen ilo, paras ilo?

Heli Karttunen Kuva: Toni Rasinkangas
Heli Karttunen Kuva: Toni Rasinkangas

Kestävän kehityksen hengessä uudet ajatusmallit saavat jalansijaa.

Yksi niistä on vaatteiden vuokraaminen, josta on tullut arkipäivää, ainakin idean asteella.

Yhä useampi vaatefirma perustaa kivijalkaliikkeensä oheen myös vuokrauspalvelun.

Mikä ettei. Vaatteiden kierrättämistähän on kirpputoreilla harrastettu jo maailman sivu, joten sinänsä siinä ei ole mitään ihmeellistä.

Myös hyvän auton voi nykyisin ostamisen sijasta vuokrata.

Idea on hyvä. Kuukausimaksulla saa käyttöönsä messevän menopelin ilman, että joutuu kerralla maksamaan isoa könttäsummaa tai sitoutumaan pitkään lainaan.

Toisaalta et saa autoa koskaan omaksesi, ja kuukausimaksu voi olla suhteellisen kallis – parhaimmillaan pikkuasunnon vuokran verran.

 

Vaikka periaatteessa tiedämme, että esimerkiksi vaatteen, auton tai asunnon vuokraaminen voi olla hyvä asia, on kynnys vuokraamiseen usein aika iso.

Moni haluaa edelleen omistaa autonsa sekä asuntonsa ja maksaa mieluummin kuukausittain pankkilainaa, kun tietää saavansa kohteen lopulta omakseen.

Omistamisen ilo on jollain lailla juurtunut hyvin syvälle ajatuksiimme.

En itse esimerkiksi vuokraisi autoa. En koe tarvitsevani mitään kallista menopeliä, joten omistan mieluummin autoni itse.

Vaatteet taas miellän niin henkilökohtaisiksi, etten voisi kuvitella pukeutuvani vuokravaatteisiin kuin pakon edessä.

Ainoastaan jonkin juhlapuvun voisin vuokrata, jos sellaiselle tulisi tarvetta, sillä niitä usein käytetään vain kerran tai pari. Toisaalta, kun ostaa kerralla kunnollisen klassisen asun, pelittää se vuodesta toiseen – tietenkin sillä edellytyksellä, että itse pysyy kutakuinkin samoissa mitoissa.

 

Ajatustapojen muuttaminen onkin isoin haaste vuokraamisessa.

Pikkuhiljaa tarjonnan kasvaessa voisi kuvitella, että asenteetkin muuttuvat.

Moni on niitä jo muuttanutkin.

Asiasanat

Menoinfo