Jutut

Kolumni: Seutukunnalla soudetaan ja huovataan: suunnitelmia tehdään kasapäin, mutta suurin osa jää toteuttamatta

Seppo Rehunen Kuva: Raatikuva

Olenko oikeassa, että tehtyjä päätöksiä kunnioitettiin ja niiden mukaan toimittiin vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten?

Nyt suunnitelmia ja päätöksiä tehdään kasapäin, mutta suuri osa näistä jää toteuttamatta. Esimerkkejä riittää.

Hattulan kotisivujen mukaan ”Hattulan kunnasta löytyy monipuolisesti palveluita elämän erilaisiin tilanteisiin ja vaiheisiin”.

Hattula tunnetaan sivistys- ja kulttuurikuntana, joka aktiivisesti vaalii kansallismielisen kirjailijansa, 1700-luvulla syntyneen Jaakko Juteinin, muistoa. Hattula on myös rakentanut yhden valtakunnan uudenaikaisimmista koulukeskuksista, Juteini-keskuksen.

On outoa, että vastoin historiallista taustaansa Hattula harkitsee säästötoimena tasokkaan lukionsa lopettamista. Jos tilanne on näin paha, kannatan kokeneen seutukunnallisen vaikuttajan Miia Antinin esitystä turvata asukkaiden palvelut siten, että lakkautetaan Hattulan hallinto.

Hyviä palveluja tarvitsevat kaikki; asukkaiden arjesta etääntynyttä hallintoa ei kaipaa kukaan.

Hämeenlinnassa soutamisen ja huopaamisen Suomen ennätystä tehdään keskustavisioilla.

Yhtenä päivänä tehdään kävelykeskustaa, toisena pyöräilyn ihmemaata ja kolmantena uskotaan maanalaisen pysäköinnin pelastavan kulahtaneen keskustamme. Goodmanin viihtyisiin sisätiloihin siirtynyt keskusta ei siirry takaisin torin ympäristöön jatkuvalla suunnittelulla.

Keskustan ikisuunnittelun rinnalle on noussut Hämeensaari – Engelinranta – Hämeensaari. Nimikin vaihtuu viiden vuoden välein ja vaihdon takana ovat aina ulkohämeenlinnalaiset voimat.

Kuinkahan mones suunnitelmaluonnos tästä entisestä kaupungin ydinkeskustan ympärivuotisesta ulkoliikunnan helmestä onkaan meneillään? Silti tuloksena on lohduton näky kaupungin paraatipaikalla.

Hämeensaaren uusi suunnitelma olisi täyttä timanttia, jos olisimme ensimmäisiä.

Kun vastaavat suunnitelmat ovat toteuttamisensa kynnyksellä Helsingissä, Tampereella ja Turussa olemme pelkkiä perässä kulkijoita eikä kilpailuetua synny. Syntyy kuitenkin Suomen ensimmäisen kansallisen kaupunkipuiston vähittäinen tuhoaminen tehorakentamisen alle. Samalla yhteys kauniisiin rantoihimme katkeaa, vaikka toisin suunnitteluvaiheessa väitetäänkin.

Janakkala on luonut suunnittelun ja toteutuksen edestakaisen ikiliikkujan suuruudenhulluilla kuvitelmilla kasvustaan.

Epärealistinen haavekuva näyttää johtavan kunnan kehittämissuunnitelmat väärille poluille. Jääräpäisyys vie umpikujaan ja pakottaa kunnan muuttamaan suunnitelmiaan lähemmäs arkitodellisuutta. Sitä parempi, mitä nopeammin nöyryys ja järki voittavat ylpeyden.

Mistä seutukunnan kuntia piinaava soutaminen ja huopaaminen kertovat? Onko meillä oikea kuva heikkouksistamme ja ennen kaikkea vahvuuksistamme? Onko yhteistä käsitystä siitä, mitä haluamme olla vuonna 2030? Onko malttia suunnitella huolellisesti ja toteuttaa päättäväisesti? Onko uskottavaa johtajuutta? Jos vastaukset kysymyksiin ovat kielteisiä, olemme pulassa.

 

Seppo Rehunen, hämeenlinnalainen

 

Menoinfo