Jutut

Kolumni: Talossani kulki vaipoissaan viikon vanha lammas, jota piti imettää

Sana Mustonen Kuva: Muu
Sana Mustonen

Niin on elämä levällään taas, kuin Trumpin tukka tuulessa, mutta antaa tuulla vaan. Ainakin se saakelin sienikausi, joka alkoi tuntua jo rangaistukselta, on nyt ohi. Kyllä minä niihin metsiin eksyinkin. Lopulta muistin sadun Hannusta ja Kertusta ja keksin hyödyntää vanhoja vappuviuhkoja, joista ripottelin paperisuikaleita reitilleni. Loppui se eksyminen.

 

Meillä oli täällä kotona viikon verran oikein pyhäkoulufiilis. Sanaahan täällä on aina kuultu ja sitten hoitooni tuli vielä se karitsa. Vain Jeesus puuttui. Jonkun aikaa siis talossani kulki vaipoissaan viikon vanha lammas, jota emo ei huolinut ja jonka hoitaja oli joutunut sairaalaan. Karitsaa piti ruokkia tuttipullolla. Heti kun alkoi kuulua surumielinen määintä, riensin imetyspuuhiin.

Aamulla pisti naurattamaan, kun herätessäni sängyssäni oli yhden tyttären, kahden koiran ja kolmen kissan lisäksi yksi lammas. Kiltisti se nukkui kainalossani, poski poskea vasten. Vain kerran heräsin yöllä siihen, että pikkuruinen sorkka seisoi silmämunani päällä. Onneksi oli silmät kiinni.

 

Kovanonnenkotteroni ei tietenkään mennyt leimasta läpi, joten veljeni joutui hommiin. Jousi oli poikki, jarrut heikot ja auton kyljessä oli veljeni sanojen mukaan joku hervoton Titanicin viilto. Jaa, en minä vaan ollut huomannut. Niin kuin en huomannut sitäkään, kun samaisessa autossa apukuskin puoleinen eturengas oli niin puhki, että vannekin oli jo ihan solmussa. Kummallinen kolkotus kyllä kävi ja pysäytin auton ja katsoin sen alle, mutta kun mitään ei roikkunut mistään, jatkoin ajoa. Tömps tömps, kriik kriik, ne muutamat kilometrit, joita kotiin oli matkaa. Tuntui kuin jotain olisi ollut tulossa pohjan läpi. Vasta pihassa älysin, että jaa, se olikin rengas puhki!

Myönnän olevani ihan kana autoasioissa, mutta on minulla naispuolisia ystäviä, jotka vaihtavat öljynsä ja talvirenkaansa itse. No, olen minäkin sitä auton rattia joskus pyyhkinyt intiimisaveteilla ja sitä mustaahan tuli ja tuli.

 

Kaivovetemme loppui jo kolmannen kerran tänä syksynä. Siitä on koitunut kaikenlaista hankaluutta. Suihkussa olemme käyneet kavereilla ja pyykki on pitänyt käydä pesemässä Prisman pesulassa. Kai siellä puhdasta tulee, mutta kun käyttävät koneissaan jotain tuoksutonta pesuainetta… Pesty pyykki haisee ihan imeskellyltä. Sellaiselta kuin ne villalapaset seitsemänkymmentäluvulla, kun niistä oli imeskellyt jääkökköjä suuhunsa.

 

Yksi päivä radiosta tuli CMX.n takavuosien hittibiisi Ruoste. Minua alkoi naurattaa. Muistin, kuinka tyttäreni oli aikanaan kuullut tekstin väärin ja lauloi A.W. Yrjänän hienoa, synkkää sanoitusta vähän vielä synkemmin. ”Kaikki valheet, jotka tulevat elämän tielle. Kaikki hyvä, mikä estää näkemästä. Se on uloste.”

 

Menoinfo