Jutut

Kolumni: Uhka vai mahdollisuus?

Jenni Ahtiainen Kuva: Matti Piiroinen

Leikitäänpä vähän. Mitä jos Hämeenlinnan kaupunki taputtaisi sua olkapäälle ja sanoisi: ”Tiedetään, vaikeata on. Mutta hei, älä valita. Tässä on sulle vähän suklaata ja 200 000 euroa. Mitäs tehtäisiin?”.

 

Kun kyläilen mummoni luona Porissa, on jälleennäkemistäkin tärkeämpää ilmoittaa tulostani etukäteen, ettei mummo vaan pelästy. Varoittamisella on kahvihetken fiilikseen järjettömän iso vaikutus, kahvi voi maistua todella hyvältä tai tunteettoman huonolta. Colosseum-gate on esimerkki samasta ilmiöstä.

Kaupungin tiedote isosta hankkeesta tuli liian valmiina, liian puskista. Se pelästytti kaupunkilaiset. Ei siksi, että idea olisi liian raju, vaan koska tuli fiilis, että hanketta on vehkeilty salaa ilman että kukaan mitään asiasta tiesi, saati pystyisi siihen vaikuttamaan. Kun vaikuttamisen illuusio viedään pois, jää jäljelle vain valitus.

 

Oletus on, että ihmiset haluavat olla mukana asuinympäristönsä kehittämisessä. Mutta luettuani hämeenlinnalaisten kommentteja liittyen melkein mihin tahansa uusrakentamiseen, on yllättävää miten haluttomasti jengi suhtautuu kehityksen kehittymiseen. Vaikuttamisen ja kehittämisen sijaan ihmisiä tuntuu kiinnostavan enemmän valittaminen ja vittuilu. Päätöksiäkin kun pitäisi jossain välissä tehdä.

Mahdollisuuksia vaikuttamiseen on olemassa ja niitä voidaan luoda lisääkin. Sekin on kaupungin kehittämistä. Esimerkiksi V-päivä on keino Hämeenlinnan kasiluokkalaisille vaikuttaa kaupungin harrastusmahdollisuuksiin. Vitsi on siinä, että V-päivä on osa koulujen demokratiakasvatusta, jonka tavoitteena on tiedostava, vastuullinen ja yhteistyökykyinen kansalainen. Lepääkö tulevaisuus vain nuorissa, vai välittyykö meidän aikuisten halu kehittää kaupunkia, entä yhteistyökyky ja demokratiakasvatus?

 

Onko stereotyyppinen hämeenlinnalainen todella Suomen suurimmalla valaistulla hautuumaalla asuva ja kehitystä estävä vanha kääkkä, jonka mielestä mikään moderni ei sovi Hämeenlinnaan?

Kääntyisikö vääräsuut parilla sadalla tonnilla tai puolella miljoonalla? Mitä jos kaupunki todella ottaisi sen asukkaat mukaan miettimään ja päättämään millaisia ideoita toteutetaan? Fyrkkaa voisi hakea esimerkiksi leikkipuiston rakentamiseen, huonokuntoisen rannan tai kyläkentän kunnostamiseen.

 

Lopetetaas leikki. Rahaa on todella mahdollista irrottaa kaupunkien budjeteista ja jakaa paikallisen hyvinvoinnin edistämiseen ihmisten toiveiden mukaan – mikäli kaupunki päättää tehdä niin. Porissa hyvinvointirahaa jaetaan tänäkin vuonna 250 000 euroa, nimellä ”Rakkaudella porilaisille”. Sitä voi hakea kuka tahansa, kunhan toiminta tai hanke on porilaisille suunnattu.

Mitä sanoo Hämeenlinna?

Pori kuittaa, kuulemiin.

Menoinfo