Jutut

Kolumni: Urjalassa odottaa lyijymyrkytys

Kuva: Muu
Taija Tuominen on hämeenlinnalainen luovan kirjoittamisen opettaja.

Pieni on matkaseurueemme, mutta sisäavaruus on suuri. Näin kirjoitti Mikko kymmenen vuotta sitten Lyijymyrkytys-lehden takakanteen.

Samaan lehteen toinen kirjoitti: Täten luotiin matalakulttuuria, saakaamme anteeksi.

Mistä on oikein kyse?

 

Suomessa järjestetään poikkeuksellisen runsaasti kirjallisuustapahtumia. Väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa.

Vanhimmat tapahtumat ovat jatkuneet kymmeniä vuosia ja uusia syntyy jatkuvasti. Suuri osa tapahtumista henkilöityy johonkin tiettyyn suomalaiseen kirjailijaan. Kirjallisuusinstituutioita tutkinut professori Juhani Niemi on todennutkin, että tapahtumat jatkavat kirjan elämää.

 

Tapahtumista vanhin on Urjalassa järjestettävä Pentinkulman päivät heinä-elokuun vaihteessa. Kaikki alkoi vuodesta 1978 ja tietenkin Väinö Linnan ympäriltä. Tapahtuma on kasvanut ja kasvanut. On iltamia, keskusteluja, seminaareja ja koulutuksia. On draamakierros Väinö Linnan jalanjäljissä ja Runousaamiainen.

Urjalassa lukevat ja kirjoittavat ihmiset kohtaavat toisensa.

 

Olen jo reilut kaksikymmentä vuotta ollut elokuun alun Urjalassa niin kesäyliopiston kursseilla kuin esikoiskirjailijaseminaarissa.

Yhden viikonlopun olen aina viettänyt makuupussin kanssa urjalalaisella koululla. Pian onkin edessä nuorten 22. Lyijymyrkytys-kirjoittajaleiri, jonne palaavat aina samat kirjoittajat.

Kun aloitimme, he olivat 12-vuotiaita ja jahtasivat hirviöitä. Nyt he ovat yli kolmekymmentävuotiaita, mutta jahtaavat edelleen hirviöitä. Jos leirillä sattuisi jotakin, leiriläisistä löytyy lääkäri ja pappi, porukassa on myös koulun urkuharmonia soittava ammattimuusikko.

 

On hienoa olla mukana eri elämänvaiheissa, jotka näkyvät myös teksteissä, sillä jollain tavoin me aina kirjoitamme itsestämme.

Joskus murrosiän villeinä vuosina Kallella oli action-vaihe ja hän kirjoitti vanhoja satuja uusiksi, kuten Punahilkka, verestä punainen. Seuraava vuonna hän löysi erotiikan ja kirjoitti Lumikki ja seitsemän miehen kortsut. Se oli rankka leiri. Makasin yöt valveilla opettajainhuoneen sohvalla ja mietin miten tästä selvitään.

Kaikesta selvitään. Kaikki vaiheet pitää elää ja kirjoittaa itsestään ulos.

 

Joka vuosi teemme leirilehden. Nyt seestyneessä aikuisuudessa tutkimme joskus lapsuuden ja nuoruuden tekstejä.

Neljätoista vuotta sitten Noora kirjoitti: Uneksin ikuisesta lapsuudesta. Siitä, että saisin loputtomasti keinua koulun välitunnilla ja istua auton takapenkillä. Saada kymmenen markan viikkorahan ja ostaa lempijäätelöäni. Elää hymyillen tietämättä ulkomaailman painosta. Toivoisin kaiken olevan mutkattomampaa.

Menoinfo