Jutut

Kolumni: Varpunen jouluaamuna – Ja muita suomalaisia synkistelyperinteitä

Taija Tuominen Kuva: Muu
Taija Tuominen

– Hoosianna, Daavidin poika! laulan iloisesti puhelimeen.

– Mua vi…..taa, kuuluu synkkä vastaus.

– No mikä on?

– Tässä kynässä ei oo säiliötä. Mä oon täällä pyykkituvassa varaamassa vuoroa, eikä tässä kynässä ole säiliötä. Ei voi kirjoittaa.

 

On adventti ja kaunis aamu. Istun Folkuniversitetin luokassa Malmössä. Kynttilä luo lempeän valon, juon lämmintä glögia ja syön keltaista sahraminmakuista luciapullaa. Ikkunoiden takana Gustaf Adolfin torilla puussa hehkuvat punaiset sydämet, meripartiolaiset ovat sytyttäneet nurmikolle kynttilämaton ja iloiset ihmiset valokuvaavat toisiaan valtavan kullanvärisen joulupallon sisällä. Torin kojut tuoksuvat houkuttelevasti.

 

Hiukan kauempana on raivostuneiden Malmo FF-fanien tärvelemä Zlatanin patsas ja myös se ampumisten ja räjähdysten Malmö, johon opiskelijani ovat vuosi vuodelta väsyneempiä. Räjähdykset ovat lähestyneet keskustaa. Kolme viikkoa sitten yhdenkin rappukäytävä oli muuttunut tunnistamattomaksi betoninpölyiseksi luolaksi.

Nyt olen kuitenkin keskellä pittoreskia joulua ja ystäväni Hämeenlinnassa on kiukkuisena omassa pesutuvassaan. Hänellä ei ole joulutunnelmaa.

 

Ruotsin yleisradioyhtiön artikkeli alkaa sanoilla ”Näin kärsit läpi suomalaisen joulun”. Jutun mukaan Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulu ovat esimerkkejä ”suisidaalisen masentavista” suomalaisista joululauluista.

Toisena Suomen ankeista jouluperinteistä mainitaan joulurauhan julistus: samaan aikaan, kun ruotsalaiset kokoontuvat katsomaan Kalle Ankaa, suomalaiset joulua viettävät hiljentyvät katsomaan, kun ”puoli Turkua seisoo karvalakki päässä loskasohjossa kuuntelemassa 1800-luvulla kirjoitettua lakitekstiä.”

 

Kolmanneksi synkistelyperinteeksi Ruotsin radio listaa hautausmaakäynnit. Jos joululaulut ja joulurauha eivät tee surulliseksi, sen tekevät viimeistään kuolleet sukulaiset. Neljänneksi epäilyttäväksi suomalaisen jouluvieton osaksi nimetään joulusauna ja viidentenä tulee monipuolinen joulupöytä, jossa marmeladikuulien jälkeen vedetään lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja perunalaatikkoa.

Viimeisenä ruotsalaismedian leikkimielinen artikkeli mainitsee ”natsitortut” eli joulutortut, joihin tarvitaan vain kaupan valmistaikina ja luumuhillo.

 

Mieleeni häivähtää muutaman vuoden takainen teos, Kansankodin pimeämpi puoli. Siinä käydään lävitse Ruotsin historian vaietut asiat.

Ruotsin radion artikkeli on kuitenkin hauska. Hauska on myös palata kotiin ja tavata ystäväni, joka kävelee ympäri asuntoani ja muistuttelee jouluvaloista. Ne laitetaan.

– Mikä perkele tässä on? hän räplää kaukosäädintäni.

– Mitä sä nyt?

– Yritän kattoo Tonttuakatemiaa, mutta tää ei tottele!

Menoinfo