Jutut

Kulmilta kuultua

Sammontiellä sijaitseva ravintola Heiman’s Pizza & Kebab laajensi lounastarjontansa kotiruokaan. Kotiruokaa ravintolaan toivoivat yrittäjä Heiman Khezrin mukaan asiakkaat, esimerkiksi ikäihmiset ja työmiehet, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua kokkailla kotona lounasta. Khezri lupaa, että seisova pöytä pitää lounasaikaan sisällään perinteisiä suomalaisia ruokia, kuten karjalanpaistia. Ruoat valmistetaan ravintolassa itse, eikä tarjolla ole eineksiä tai pakasteita. Kesäkuussa alkaneesta kotiruokalounaasta tulee pysyvä tapa, kunhan asiakkaita riittää. Kotiruokalounasta on tarjolla maanantaista perjantaihin ja sitä voi ostaa myös omiin astioihin mukaan. Ravintolan listalta voi tilata kotiruokalounaan rinnalla.

 

Hämeenlinnan torilla 13. kesäkuuta järjestetyn BMW-koeajopäivän yhteydessä kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin BMW-maastopyörä arvoltaan 911 euroa. Onnetar suosi tällä kertaa hämeenlinnalaista Markku Mänttäriä jolle palkinnon luovutti 21. kesäkuuta automyyjä Jerry Ala-Leppilampi.

 

Aikojen saatossa on ilmestynyt useita kotiseutukirjoja Karjalankannaksen kylistä. On kuitenkin kyliä, joista on kirjoitettu hyvin niukasti. Vähälle huomiolle on jäänyt muun muassa neljä venäläistä ortodoksikylää: Kyyrölä, Kangaspelto, Parkkila ja Sudenoja. Vuonna 1996 perustettu Kyyrölä-kerho haluaa vaalia Kyyrölän perinteitä ja olla yhdyssiteenä jälkipolvien välillä. Osoituksena tästä Kyyrölä-kerho halusi koostaa kylistä oman julkaisun. Pitkään työn alla ollut kotiseutukirja näistä ortodoksikylistä on nyt valmistunut. Aineistoa kirjaa varten kerättiin ja valittiin usean henkilön voimin, ja tekijöidensä mukaan ”Vahvana Muistoissamme” -kirjan neljällä venäläisellä kylällä ja niiden asukkailla on ollut mielenkiintoinen ja monivaiheinen historia. Kirjan kirjoittajana ja koostajana toimi Elisabeth Uschanov ja hänen tukenaan kirjatoimikunta, johon kuuluivat Uschanovin lisäksi Mirja Juvonen-Usvola, Aleksander Korelin, Viktor Krykov, Mark Malanin, Päivi Määttä, Antonina Sosunov-Perälä ja Valentin Tinnis. Kirjan tekijät haluavat kiittää erityisesti kaikkia kirjan tuottamiseen tekstiä sekä kuvia lähettämällä osallistuneita ja kutsuvat kaikkia juhlimaan kanssaan maanantaina 9.7. klo 12 alkavaan päiväjuhlaan kirkkokahveineen Hämeenlinnan palokunnantalolle. Tilaisuudessa on myös mahdollista ostaa kirjaa painotuoreena.

 

Hämeenlinnalainen Jari Heiskari teki toukokuun lopulla 481 kilometrin polkupyöräreissun Tuurin kyläkauppaan. ”Lähdön hetki saa aina perhosia vatsaan. Sitä haluaisi jäädä, mutta lähtemisen halu ajaa tien päälle”, Heiskari kuvailee tuntemuksiaan matkan alkumetreillä. Heiskari on tehnyt pitkiä pyöräretkiä ennenkin, ja matkaan hän lähtee yleensä puoliltaöin, sillä tuolloin liikenne on vähäisintä ja matkanteko leppoisaa. ”Routakuoppia ja railoja täytyy kuitenkin varoa, sekä vastaan tulevan liikenteen valoja yön hämärissä.” Yön vaihtuminen aamuksi tuntuu aina uuden elämän alulta. ”Ovathan nämä reissut myös matka minuuteen, ne antavat näkökulmaa elämään ja ovat muutenkin kokemisen arvoisia.” Matkanteossa pyöräilijä joutui kohtaamaan myös vaaratilanteita, joista pahimpia olivat pitkien autojonojen ohittelijat, hankalat risteysalueet sekä isot rekat, joilla ei aina ole mahdollisuutta väistää kunnolla. Pahimmat vastustajat olivat kuitenkin oma pääkoppa sekä kovat tuulet. ”Pitkät ylämäet ja vastatuuliosuudet pehmittävät ukkoa kunnolla, vielä ei kuitenkaan ole äärirajoilla käyty. Ylämäkien kanssa vielä pärjään, vaikka pari kertaa olenkin joutunut kävelemään jalkojen krampaamisen takia.” Näinkin pitkällä polkupyöräreissulla kuitenkin pärjää, kun ravinto, nesteytys ja lepo ovat kunnossa. ”Hyvillä osuuksilla ehdin nauttia kauniista maisemista ja matkan taittuessa eivät rasituksetkaan pahemmin tunnu.” Lisäksi tarvitaan sitä kuuluisaa suomalaista hulluutta, se on Heiskarin mukaan kaikkein tärkein asia. ”Pään on toimittava perille asti, tai muuten pääsee ”lautturin veneen” kyytiin”, hän kommentoi. Perillä Heiskarin valtasi rauhallinen hyvän olon tunne. ”Kotiin tultuani sanoin, etten enää ikinä lähde noin pitkille matkoille. Nyt mieleni on muuttunut. Aion pistää ainakin 100 kilometriä lisää ensi kerralla.”

 

Suomen ihanimmat häät -tv-ohjelmasta tuttu Jurvalan pariskunta tarttui hämeenlinnalaisen hevoskoulutuskeskuksen yrittäjyyteen. Mia ja Roni Jurvala ottivat vetovastuun Stable Parkista 1. toukokuuta. Edelleen Jokioisilla asuva pariskunta aikoo panostaa perinteisten ratsu- ja ravihevosten hoitopalveluiden lisäksi vaikeiden hevosten kouluttamiseen. Hevostenhoitajan, -kengittäjän, tallimestarin ja hevostalouden tutkinnot suorittaneella Mia Jurvalalla on vankka kokemus nelijalkaisista. Hän pyöritti vuosia hevostallia Maskussa. Roni Jurvala käy päivätöissä muualla, mutta osallistuu ”vapaa-ajallaan” hevosten koulutustyöhön ja koulutuskeskuksen ylläpitoon.

 

Hämeen Setlementin OmaKamu-toiminta sai tuntuvan lahjoituksen, kun Kaurialan koulu valitsi vuosittaisen Taksvärkki-keräyksen kohteekseen paikallisen lapsi – ja nuorisotoiminnan muodon. Taksvärkkikeräys on päivätyökeräys, jossa oppilas tekee töitä yhtenä päivänä kouluvuodesta ja lahjoittaa palkkionsa Taksvärkki-keräykseen. Koulu valitsee itse vuosittain keräyskohteen, jonne kerätyt varat lahjoitetaan. Kaurialan koulussa valinnan tekee koulun oppilaskunta. ”Idea paikallisen toiminnan tukemiseen tuli nuorilta itseltään. He halusivat tuoda oman panoksensa tämän tärkeäksi koetun toiminnan tukemiseen, ja arvostamme heidän valintaansa jakaa tuki paikallisesti Hämeenlinnaan.  Ensimmäisenä lahjoitusvaroin toteutuu retkipäivä Korkeasaaren eläintarhaan, jonne OmaKamu-toiminnassa mukana olevilla lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus osallistua Kamuineen”, OmaKamu-toiminnasta Hämeenlinnan alueella vastaava Hämeen Setlementin vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Jenna Luoto kertoo.  

Asiasanat

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31