Jutut Hämeenlinna

Kuukauden museoesine: hajusuolapullon tuoksuilla yritettiin estää hien ja pesemättömyyden hajuja

Vesijohtotyömaa Hämeenlinnan torin laidalla vuonna 1910. Kuva: HKM

Museo Skogsterin Ooh, Hämeenlinna! -näyttelyssä on esillä hajusuolapullo 1800-luvun puolivälistä.

Maalattu pikkupullo on kaunis kuin koru. Ketjussa olevan rinkulan saattoi pujottaa sormeen sormukseksi, jolloin pienen pullon pystyi kätevästi piilottamaan kämmeneen. Ikävät tuoksut saattoi karkottaa pullon sisältöä tuoksuttelemalla.

Hajusterasioita on kannettu Euroopassa mukana 1300-luvulta lähtien. On myös uskottu tuoksujen parantavaan voimaan tai suojaan tauteja vastaan.

Hajusuolapullo 1800-luvun puolivälistä. Kuva: Heikki Haavisto, HKM

Ennen deodoranttien yleistymistä ihmisen ominaistuoksuja ja hien hajua on pyritty peittämään voimakkailla hajusteilla. Hajuvesiä käytettiin tähän tarkoitukseen yleisesti muun muassa Euroopan hoveissa.

Omat keinonsa oli myös tavallisella kansalla. Akseli Salokannel kertoo muistelmissaan, kuinka 1900-luvun alussa Hämeenlinnassa tansseissa tuoksui minttu, sillä tytöt käyttivät kuivattua minttua kainaloissa hajusteena.

Hajumaailma on muuttunut aikojen mukana. Suuri muutos on ollut talouseläinten pitokielto kaupunkialueella. Esimerkiksi itsenäisyyden aikana ei kaupunkialueella enää saanut kasvattaa sikoja, tosin sota-aikana tätä sääntöä väliaikaisesti lievennettiin elintarvikepulan takia. Vielä 1800-luvun alussa hämeenlinnalaiset päästivät eläimensä kulkemaan kaupungilla melko vapaasti ja karja laidunsi muun muassa torilla kasvavassa heinikossa.

Kaupunkien hajumaailmaa muutti myös autojen yleistyminen. Pakokaasut syrjäyttivät vähitellen hevosten lannan hajun. Sitä ennen hevosten ja muiden eläinten lanta tuli kuljettaa pois keskusta-alueelta. Samoin piti säännöllisesti tyhjentää käymälät pihojen periltä.

Hämeenlinnan terveydenhoitolautakunta kiinnitti vuonna 1906 huomiota, että lannanveto ja käymälöiden tyhjennys tapahtui aamuisin samaan aikaan kuin torilla käytiin kauppaa, mitä pidettiin terveysriskinä. Uudet tyhjennysajat johtivat kaupunkilaisten tyrmistykseksi lannanvetolakkoon. Maistraatti ei ottanut asiaa vakavasti, eikä käsitellyt asiaa kiireellisenä ja lannanveto oli kaupungissa pysähdyksissä koko kuuman kesän. Lakko varmasti vauhditti suunnitelmia viemäröintiverkon rakentamisesta kaupunkiin.

Hygienian taso parantui vesi- ja viemäröintiverkoston myötä. Hämeenlinnassa viemäröinti yleistyi ja vesijohdot vedettiin 1910-luvulla. Sitä ennen vesihuolto oli huonojen kaivojen ja järviveden varassa. Hygienian parantumisella on ollut merkittäviä terveydellisiä vaikutuksia taistelussa tarttuvia tauteja vastaan.

Menoinfo