Jutut Janakkala

Lapsuusmuisto ei jättänyt Timoa rauhaan – syntyi tarina teinistä, jolta Janakkala sai nimensä

Tällä hetkellä Timo Partasesta tuntuu, että Kanta-Hämeen osalta pajatso on aika lailla tyhjentynyt. Alueelle sijoittuvia aiheita ei ole työn alla.Mutta ainahan voi kirjoittaa jatko-osan, että mitä sitten tapahtui?

– Janakka on Mantereenlinnan kyläpäällikön poika, laiskanpulskea teini, joka joutuu yllättäen ottamaan vastuuta ja joutuu kasvamaan useamman kylän päällikön rooliin. Tämä on hänen kehityskertomuksensa.

Näin tiivistää Timo Partanen uunituoreen kirjansa Janakan kronikka (Ketterät Kirjat Oy).

Julkaisutilaisuus pidettiin Janakkalan Keltaisella talolla, ja kirjan tapahtumat sijoittuvat aivan sen lähitienoolle: keskeisiä tapahtumapaikkoja ovat Mantereenlinnan, Hakovuoren ja Hakoisten linnavuoret 800-luvulla.

Partanen yhdistää kirjassaan historiallisen tutkimuksen esille tuomia tosiseikkoja ja ajankuvaa, mutta on rakentanut niiden päälle fiktiivisen tarinan keksityillä henkilöillä.

Voidaanko siis ajatella, että kirjan Janakka antoi nimensä koko Janakkalan kunnalle?

Partanen levittää kätensä.

– Sinä sanoit tuon! hän tuumii, ja kasvoille nousee leveä virne.

Voi olla, että jos Timo Partanen ei olisi joutunut muutama vuosi sitten lonkkaleikkauksesta toipumisen vuoksi keksimään itselleen kolmeksi kuukaudeksi tekemistä kotiin, Janakan tarinaa ei olisi saatu kansien väliin lainkaan.

Sairauslomallaan Partanen innostui kaivelemaan lisää tietoa isoisänsä Tahvon Amerikan-matkasta, joka ajoittui vuosille 1910–22. Siitä syntyi lopulta Partasen esikoiskirja, joka näki päivänvalon puolitoista vuotta sitten.

Tuon projektin loppuvaiheessa hän sai vision Janakan kronikasta. Mutta mikä espoolaista tekniikan tohtoria kantahämäläisten linnavuorissa kiehtoo?

– Olen syntynyt Vanajan kunnassa ja asunut kolmevuotiaaksi asti Harvialan koululla, jossa äitini oli opettajana. Aina mummolaan mentäessä kuljettiin Mantereenlinnan ohi ja kun siitä puhuttiin, pikkupentuna jo kiehtoi, mikä juttu tämä on, ja mielikuvitus lähti pörräämään.

Muutaman vuoden ikäisenä liikkeelle lähtenyt ajattelu jalostui lopulta tekstiksi kuusikymppisenä, kun Partanen ehti tarpeeksi selvittää olosuhteita Suomessa ennen ruotsalaisten tuloa.

Historiasta Partanen on ollut kiinnostunut läpi ikänsä ja kirjoittaminen on tullut tutuksi jo opintojen ja työnkin kautta, mutta fiktiivistä tekstiä hänen näppäimistöltään syntyi vasta nyt.

– Tarinankerronta on keskittynyt tähän asti lapsille satujen lukemiseen, Partanen myöntää.

Vauhtiin päästyään Partasella on jo kolmas kirja työn alla. Se kertoo tarinan 1850-luvun Viipurista.

Karjalan kunnaille miehen ajatuksia vetää se, että hänen molemmat vanhempansa ovat sieltä kotoisin: äiti päätyi aikanaan Hämeeseen jo 1930-luvulla, isä myöhemmin evakkona sodan sytyttyä.

Otetaan vielä suunnaksi 800-luvun Vanaja. Janakan lisäksi Partanen on napannut kirjan sivuille myös muita osuvia osumia tuon ajan ihmisten nimistä: muun muassa Hakoistenvuoren päällikkönä on Turenki.

Aikakautena tuolloinen Suomi – tai siis ”Suomi”, noin nykyisen Pori–Lahti–Viipuri-linjan eteläpuolelle sijoittuva alue – kiehtoo Partasta, koska hän ei halua purematta niellä meille tarjottua mielikuvaa siitä.

Siis sitä, että ennen ruotsalaisten tuloa nyky-Suomen tanhuvilla ihmiset ovat olleet barbaarimaisia, eikä minkäänlaista kuria ja järjestystä ole ollut.

Tätä myyttiä Partanen haluaa osaltaan pureskella, vaikka sitten vähän fiktionkin vetoavulla.

– Tekniikka, mahdollisuudet ja rakenteet muuttuvat, mutta ihmiset pysyvät periaatteessa samanlaisina.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31