Jutut

Kolumni: Lasten suojelusta perheiden tukemiseen

Kaija-Leena Savijoki

Tänä vuonna lastensuojelun kulut ovat ylittymässä Hämeenlinnassa 3,2 miljoonalla eurolla. Meitä ei lohduta se tieto, että lastensuojelu on suurissa ongelmissa ympäri Suomen. Suurin osa sijoitetuista lapsista on vakavasti oireilevia teini-ikäisiä, joita harvoin pystyy sijoittamaan perheisiin. Toinen piikki lastensuojelussa on lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana.

 

On syytä kysyä, mitä yhteiskunnallemme on tapahtunut, kun lasten määrä kasvaa niin lastensuojelussa, erityisopetuksessa kuin erikoissairaanhoidossakin. Entä onko nykyinen tapamme auttaa lasta oikea, jos tulokset eivät kasvavasta panostuksesta huolimatta ole tämän paremmat? Dosentti Matti Rimpelä on kritisoinut lasten arjesta irrallaan olevaa vastaanottotoimintoihin perustuvaa auttamista tehottomaksi ja kalliiksi, etenkin kun työntekijöiden vaihtuvuus on yleensä varsin suurta.

 

Keskusteluissa kritiikin kärki kohdistuu herkästi kuntien tekemiin toimenpiteisiin tai niiden riittämättömyyteen. Tosiasia kuitenkin on, että yksinomaan kunnan toimenpiteillä ei saa korjatuksi sitä, mitä lapset tällä hetkellä eniten kaipaavat: omien vanhempien huolenpitoa ja välittämistä. Ellemme saa vanhempia itse pitämään huolta omista lapsistaan, peli on menetetty. Asiantuntijuuteen perustuvaa auttamistakin toki tarvitaan.

 

Pitäisikö meidän siirtyä lastensuojelusta enemmänkin perheiden tukemiseen? Jos perheessä on ongelma, ei auta, että hoidetaan oireilevaa lasta. Suomalaisella neuvolajärjestelmällä, päiväkodeilla ja kouluilla on kyllä kyky tunnistaa suurin osa tukea tarvitsevista perheistä.

 

Vanhemmuuteen kasvaminen on elämän suurimpia haasteita. Monet kaipaavat tukea etenkin ensimmäisen lapsen syntyessä. Heille pitäisi olla tarjolla ryhmä, jossa saa valmennusta ja vertaistukea samassa tilanteessa olevilta. Varhaiskasvatuksessa ja kouluissa olisi hyvä olla sellaisiakin tuen muotoja, jossa ei tueta vain lasta, vaan myös heidän perheitään. Kun perheen arki on jo suistunut pois raiteiltaan, on monissa kunnissa saatu hyviä tuloksia päiväaikaan tai ympärivuorokautisesta perhekuntoutuksesta. Kotipalvelun, tukiperheiden ja -henkilöiden apu tuo perheiden tilanteeseen myös helpotusta.

 

Vanhemmuuteen kasvaminen on elämänmittainen projekti, jossa riittämättömyyden tunteet ja haasteet ovat arkea. Siksi perheillä pitää olla mahdollisuus saada matalalla kynnyksellä tukea, ennen kuin ongelmat paisuvat liian suuriksi. Tärkein rooli lapsen terveessä ja tasapainoisessa kehityksessä on aina kodeilla.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31