Jutut

Leevi Paajanen taitaa trialin salat

Tervakosken Moottorikerhon Leevi Paajanen, 21, on hyvällä matkalla kohti merkittäviä trialmeriittejä.

Paajanen tyylitteli trialin SM-sarjan avauksen voittoon Tervakosken ampumaradan maastossa uudistuneessa TR2-luokassa (entinen A-luokka).

Häneltä jäi viime kausi armeijan takia välivuodeksi.

– Ajan tällä kaudella kaikki SM-kisat TR2-luokassa. Voitin myös huhtikuussa ajetun Pälvitrialin, joten kausi on alkanut hyvin. Ei voi olla kuin tyytyväinen.

– Molemmissa kisoissa tuli pieniä virheitä, mutta niitä tulee joka kisassa. Hyvät onnistumiset kasvattavat itseluottamusta, Paajanen sanoo.

Paajanen hienoinen murhe SM-avauksessa oli se, kun hänellä oli kytkinsormensa kanssa ongelmia kisan loppuvaiheissa.

Lämpimän sään takia Paajanen joi kisan aikana normaalia enemmän eli yhteensä 6-7 litraa.

 

Paajasen tavoitteet ovat selkeät kuluvalle kaudelle.

– Ajan TR2-luokkaa niin hyvin kuin pystyn. Yritän taistella luokkavoiton tällä kaudella. Se on realistinen tavoite. Ensi kaudelle on uusi mietintä.

Paajanen harjoittelee ampumaradan maastossa pari-kolme kertaa viikossa.

– Pääsen kotipihalta ajamaan suoraan näihin maastoihin, joten ei ole kulkuongelmia. Innostuin lajista seitsemänvuotiaana, kun olimme isän kanssa katsomassa kisoja täällä. Ajattelin, että tämä voisi olla kivaa. Ensimmäiset moponi olivat itse tehtyjä.

Paajanen ajaa nykyään uudella Vertigolla, joka on kaksitahtinen ja 300-kuutioinen pyörä.

– Ajokunnon kasvattaminen on tärkeätä. On saatava lisää taitoa ja varmuutta. Armeijassa yleiskunto pysyi hyvänä. Minun peruskuntoni kestäisi kyllä jo eliitissä (nykyään TR1) ajamisen, mutta heikompi ajokunto vaikuttaa moneen asiaan, Paajanen painottaa.

Leevin isä Kari Paajanen auttaa myös kisatilanteissa toimimalla reppurina eli reppukuskina.

– Isä hoiteli hommansa hyvin SM-avauksessa. Uskon, että hänelle ajoajaltaan viiden ja puolen tunnin kisa oli vielä raskaampi kuin minulle.

 

Paajasen mukaan trial vaatii tasapainoa ja silmää katsoa jaksoja, tekniikkaa ja koordinaatiokykyä. Kaasu ja jarru pitää hallita samaan aikaan. Ja muutenkin pitää olla koko ajan tarkkana.

Paajanen sai heti armeijan jälkeen työpaikan Heltelissä, jossa hän toimii verkostoasentajana.

– Rakennamme uusia sähkölinjoja. Se on erittäin hyvää fyysistä työtä metsässä ja jeesaa myös harrastusta. Kunto ja kroppa pysyvät kunnossa, kun itsekin joutuu pusertamaan maastossa, Paajanen sanoo.

Koko ikänsä Tervakoskella asunut Paajanen kävi Riihimäellä sähköasentajan linjan ammattikoulussa.

Paajanen on Tervakosken Moottorikerhon ykkösstara nykyisellään.

– Kyllä, jos sitä termiä halutaan käyttää, Paajanen naurahtaa.

Asiasanat

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31