Jutut

Lemmikkipalsta: Miksi hiiriemo tappaa ja syö poikasensa?

Hiirinaaraat saattavat tappaa ja syödä poikasensa, jos ne tulevat häirityiksi. Kuva: Risto Sauso
Hiirinaaraat saattavat tappaa ja syödä poikasensa, jos ne tulevat häirityiksi. Kuva: Risto Sauso

Hiirinaaraani sai poikaset, mutta tappoi ja söi ne. En häirinnyt sitä enkä koskenut poikasiin, miksi näin kuitenkin tapahtui?

Ikävä juttu, mutta tällaista jyrsijöiden ja kanien keskuudessa aina silloin tällöin tapahtuu. Ilmiötä selitetään juuri sillä, että emo hermostuu ulkopuolisesta häirinnästä ja pistelee penskat parempiin suihin. Tämä sinänsä puistattava toiminta on evolutiivisesti tarkoituksenmukaista: jos poikueelle on käymässä kalpaten, emon kannattaa ottaa energia talteen. Onhan sikiöiden kasvattaminen vienyt siltä paljon voimavaroja.

Toisaalta kyse voi olla tunnistamisen ongelmista. Emo tunnistaa jälkikasvunsa niille ominaisesta hajusta, ja jos se kohtaa mielestään vieraalta haisevat mukulat, se voi muitta mutkitta tappaa ja syödä ne – ovathan ne mahdollisesti jonkun kilpailijan lapsia. Tässä tapauksessa emolle saattoi jostakin syystä tapahtua erehdys.

 

Hiirilapsoset kommunikoivat emonsa kanssa myös vienoilla piipityksillä, itse asiassa niinkin korkeilla ultraäänillä, että me ihmiset emme niitä kuule. Poikaset piipittävät, jos niillä on nälkä tai kylmä tai muuten tukalaa, ja piipityksen kuultuaan emo rientää heti apuun.

Ilmeisesti tuoksu on kuitenkin ääntäkin tärkeämpi, sillä hiirillä tehdyissä kokeissa kuuro hiiriemo osasi korjata pesästä hajautetut avuttomat poikasensa turvaan, vaikkei niiden valitusta kuullutkaan. Sen sijaan hajuaistinsa menettänyt emo ei ymmärtänyt poikasiaan omiksi, vaan tappoi ja söi ne.

 

Me ihmiset emme välttämättä aina hoksaa syitä, jotka hermostuttavat lemmikkejämme. Tämä johtuu paljolti siitä, että niillä on erilainen aistimaailma – esimerkiksi juuri haju- ja kuuloaistit ovat tarkempia kuin omamme. Niinpä hiiriemo saattoi hermostua jostakin sellaisesta, mitä itse et tullut huomanneeksi, esimerkiksi seinän takaa kuuluvasta melusta.

Eikä kaikista naaraista vain ole emoiksi. Siinä missä toiset ovat helliä ja huolehtivia äitejä, toiset ovat huithapeleita ja jotkut täysin kyvyttömiä. Epäilemättä tähän vaikuttavat sekä perinnölliset tekijät että eläimen oma kasvuympäristö. Jos hiirimamma nitistää ja syö seuraavankin poikueensa, sitä ei oikeastaan pitäisi enää astuttaa.

Menoinfo