Jutut Hämeenlinna

Leo ”Nunu” Frimanin Waterloo juhlii 50 vuottaan – ”Soittaminen pitää nuoret miehet poissa pahanteosta”

Leo Friman (vas.), Antti Toivonen, Leo Kirjavainen ja Markku Kujala siirtyivät hetkeksi varjoon Hauhon kesätorin polttavasta helteestä. Kuva: AP Sarjanto
Leo Friman (vas.), Antti Toivonen, Leo Kirjavainen ja Markku Kujala siirtyivät hetkeksi varjoon Hauhon kesätorin polttavasta helteestä. Kuva: AP Sarjanto

Viime viikonloppuna Hauhon kesätorilla esiintyi bändi, jolla on faneja vuosikymmenien takaa. Vuonna 1969 perustettu Waterloo on hämeenlinnalaisen rockin ikoni, joka piti 1970-luvun alussa kaupungin ykkösbändin titteliä hallussaan.

– Keikoille tulee usein tyyppejä noilta ajoilta vaikka kysymään, että muistattekos kun treenasitte meidän autotallissa Pekolassa. Tai joku muistelee, että Kissankulta oli aina meidän avausbiisi silloin ennen vanhaan, Leo Friman virnistää.

– Hämeenlinnan seudulla asuu vielä paljon tuttuja ja luokkakavereita, jotka tulevat moikkaamaan. Ja minähän olen sitä paitsi William´s Pubin tikkamestari vuodelta 1976.

 

Friman ja rumpali Antti ”Nipa” Toivonen ovat yhtyeen perustajajäseniä, mutta aikamoinen veteraani on basisti Leo ”Lexa” Kirjavainenkin, sillä hän liittyi porukkaan jo vuonna 1970.

– 1970-luku oli ihan uskomatonta aikaa, kaikki oli uutta ja oltiin nuoria, Kirjavainen huokaa.

– Rolling Stones ja Led Zeppelin muuttivat maailmaa, tehtiin paljon keikkoja ja mentiin elämässä eteenpäin. Siitä asti ollaan soitettu yhdessä ja pidetty yhteyttä muutenkin.

 

Kitaristi Markku Kujala vaikutti 1960-luvun lopulla hämeenlinnalaisessa Eternal-yhtyeessä, joka oli Waterloon pahin kilpailija.

– Me olimme jo vanhoja staroja siinä vaiheessa, kun nämä pojat tulivat kuvioihin. Waterloo oli aluksi meidän lämppäribändinä. Itse aloitin vuonna 1965 soittamalla Shadowsia The Twilights -yhtyeessä, Kujala muistelee.

Eternal kuitenkin hajosi 1970 ja Kujalaa pyydettiin pian entisen kilpailijan riveihin, kun Friman lähti kitaristiksi Paula Koivuniemen yhtyeeseen ja myöhemmin Freeman-nimisenä merkittävälle soolouralle. Vakituisena kitaristina oli pitkään Veli-Matti Alarto, mutta viime vuosina Kujala on taas kuulunut Waterloon kokoonpanoon.

 

Aikoinaan Jimi Hendrixiä ja Led Zeppeliniä soittaneen yhtyeen ohjelmisto on tätä nykyä hiukan kevyempää tavaraa. Biisilistalta löytyy ainakin Hectoria, Bob Dylania, Bruce Sprinsteeniä sekä tietysti Freemanin suurimpia hittejä.

Mikä on saanut bändin pysymään yhdessä 50 vuotta?

– Tämä on kaveriporukka, jonka kanssa on kiva tehdä oikeastaan mitä tahansa ja rämistely on meille kaikille yhteinen harrastus, Friman sanoo.

– Soittelemme meikäläisen olohuoneessa 3-4 tuntia joka maanantai. Se pitää nuoret miehet poissa pahanteosta.

Waterloo la 10.8. klo 20.30 Rantakasinolla.

Waterloo

Yhtye perustettiin huhtikuussa 1969.

Perustajäsenet: laulajakitaristi Leo Friman, rumpali Antti Toivonen ja basisti Antti Sjöholm. Yhtyeeseen liittyi mukaan myös Jukka Friman. Syksyllä 1970 Sjöholm vaihtui Leo Kirjavaiseen.

Yhtye pääsi vuonna 1971 popyhtyeiden SM-kisojen finaaliin. Kilpailu poiki levytyksen Popmestarit, jossa Waterloo esittää oman kappaleensa Smiling Faces.

Frimanin lisäksi yhtyeessä ovat soittaneet kitaraa Markku Kujala ja Veli-Matti Alarto.

Albumi Waterloo 35 vuotta julkaistiin 2004. Levyllä soolokitaraa soitti Alarto.

 

 

Menoinfo